Maailmanlaajuinen luonnekoululiike leviää epidemian tavoin. Britannia haluaa maailman ykköseksi lasten luonteen vahvistamisessa. Budjettiin on varattu 4.8 miljoonan euron rahasto, josta koulut saavat tukea luonteenkasvatusta tukeviin projekteihin. Suomessa rahat kohdistuvat digitalisaatiohankkeisiin, vaikka digitalisaatio tuhoaa suuren osan lasten tulevaisuusammateista. Tällaisessa todellisuudessa luonteen hyveet ja vahvuudet auttavat pärjäämään elämässä ja löytämään uusia reittejä
Luonteen kehittämisen tulisi olla koko julkisrahoitteisten koulutusjärjestelmämme kulmakivi. Sen tulisi kuulua vanhemmille, kouluille, nuorisojärjestöille ja kaikille yhteisöille. Se on erityisen välttämätöntä, kun väestöstä tulee yhä monimuotoisempaa . Syntyy kasvava tarve löytää yhteistä pohjaa hyveiden ja vahvuuksien arvojen hyväksi. Luonteen kehittämisen vastuun tulisi olla yhteiskunnallisesti jakamatonta. Se tulisi olla upotettuna erityisesti koko koulukulttuuriseen olomuotoon, joka kattaisi koulun johtamisen, säännöt, ohjelmat, käytännöt ja vuorovaikutuksen, hyvien ja vahvuuksien kielen.
Luonteen kehittymisen vastuun jakamista yhteisön osallistuminen on välttämätöntä. ”Positiivisen psykologian mukaan ihmisen hyveet ja luonteen vahvuudet voivat toimia ”puskureina” tai ”rokotuksina” monia psykologisia ongelmia ja häiriöita vastaan.”Luonteen vahvuudet ovat perusta elinikäisen terveyden ylläpitämiselle. Tutkimuksellisesti voidaan osoittaa, että luonteen vahvuuksilla on ihmisen emotionaaliseen, sosiaaliseen ja henkiseen voimaantumiseen vaikuttava tehtävä.
Mistä hyvillä luonteenpiirteillä varustettu ihminen sitten tietää, minkä hyveen mukaan hänen tulee kulloinkin toimia? Aristoteleen mukaan käytännöllinen järki (fronesis), joka on rationaalisen ielun hyve. Se harkitsee oikein sen, mitä kussakin tilanteessa tulee tehdä. Näin moraalisten a intellektuaalisten hyveiden, luonteen hyveiden ja käytännöllisen järjen, yhteistoiminta on hmisen olemuksen täydellistä toteuttamista käytännöllisessä elämässä. Ne molemmat syntyvät asvatuksen ja pitkän harjoituksen kautta. Ne hankitaan sillä ne eivät ole synnynnäisiä.
Luonteen ilmenemisessä oma-aloitteisuus ja omavastuisuus ovat keskeistä ("itsensä johtamista").Luonne on voimakkaasti ihmisen konatiivisten tahto- ja tunnetekijöiden ohjaama elämäntapa, jossa taloudellinen menestys ja riskit ovat myös sidoksissa osaamiseen ja kyvykkyyteen. Luonne määrittelee tekojen luonteen. Luonne on enemmän kuin mielen osoittamaa teknistä ja tiedollista osaamista. Luonne sulkee sisäänsä hyvä tahdon ja tuo sen hienovaraisesti julki. Luonteen kehittäminen edellyttää ihanteiden olemassaoloa. Matematiikan tai jonkin kielen osaaminen ei ole merkki luonteen kehityksestä.
Henkilökohtaiset luonteenpiirteisiin kuuluu vahvuuksia, jotka liittyvät siihen, miten ihminen vastaa haasteisiin ja toipuu vastoinkäymisistä. Positiiviset vahvuudet johtavat tavoitteiden saavuttamiseen ja menestykseen. Vaikka taipumus henkilökohtaisiin ominaisuuksiin on synnynnäinen, nämä piirteet kehittyvät vanhempien, päiväkotikokemusten ja koulun vaikutuksesta. Näihin liittyy usein asenne toimintatapana ”pitäisi, mutta” -asennoituminen. Hyveet ja vahvuudet luonteenpiirteinä auttavat elämään pitkään ja niitä kutsutaan valintaetuvahvuuksiksi. Sosiaaliset luonteenpiirteet sisältävät vahvuuksia, jotka liittyvät siihen, miten ihminen luo ihmissuhteita ja suhtautuu tosiin ihmisiin. Positiivinen, sosiaalinen luonteenpiirre johtaa ihmissuhteisiin, jotka tuottavat jatkuvasti palkitsevuutta. Negatiiviset sosiaaliset luonteenpiirteet voi johtaa paheksuntaan ja epäluottamukseen.
Ryhmäpohjaiset luonteenpiirteet määrittävät ihmisen suhdetta lakeihin, sääntöihin ja erilaisiin yleisiin normeihin. Ryhmäpohjaiset luonteenpiirteet ovat kytköksissä yhteisöllisyyteen, kulttuuriin ja uskontoihin. ”En osaa kuvitella kulttuuria, jossa nuoriso joutuu jatkuvasti epäröimään omaa sosialisaation prosessiaan.” kirjoitti vuonna 2002 yhdysvaltalainen sosiologi Righart Sennett teoksessaan Työn uusi järjestys, Miten uusi kapitalismi kuluttaa ihmisen luonnetta. ”On mahdotonta kuvitella mielekästä elämää, joka koostuisi pelkästään hetkellisistä mielijohteista, lyhytjännitteisestä toiminnasta, ilman kestäviä rutiineja, elämää ilman tapoja ja tottumuksia.” Sennet ihmettelee, miten ajelehtiminen, rutiinien puute, joustavuus, käsittämättömyys, jatkuvan riskinotto, hyvyyden suhteellistuminen, epäonnistumisten kiertäminen vaikuttavat ihmisen luonteeseen. Jo antiikin ajan ihmiselle luonteen merkitys oli täysin selvä. Luonteella tarkoitettiin sitä eettistä arvoa, joka annetaan haluille sekä omalle suhteelle muihin ihmisiin. Ihmisen luonne on riippuvainen hänenyhteyksistään maailmaan. Tässä mielessä luonne on laaja-alaisempi ja kokonaisvaltaisempi käsite kuin sen jälkeläinen ”persoonallisuus”, joka viittaa enemmänkin ihmisen sisällä myllertäviin, muilta piilossa oleviin haluihin ja tunteisiin.
Tämän päivän myöhäismodernissa ajassa keskeinen luonnekysymys on: ”Kuka tarvitsee minua?” ja vielä konkreettisemmin ”Kuka yhteiskunnassa tarvitsee minua.”, koska kaikki huokuu suhteellisuuttaja välinpitämättömyyttä. Tämä välinpitämättömyys oli aikaisemmissa yhteiskuntavaiheissa aineellista; nyt se on henkilökohtaistunut samalla tavalla kuin ympäröivä todellisuus on pirstoutunut. Tällaisessa todellisuudessa ihmisen luonne syöpyy sisältäpäin, koska kysymykseen ”kuka tarvitsee minua” ei ole vastausta. Ja vaikka ihmiset kuinka verkostoituisivat ja tiimiytyisivät ja istuisivat samassa tilassa tietokoneidensa ääressä, he eivät kykenisi vastaamaan kysymykseen ”kuka tarvitsee minua”. Ihmiseltä vaaditaan itsessään varassa toteutuvaa elämää. Kun hän mielessään tai ääneen kysyy ”Olenko oikeanlainen tällaisena kuin olen?”, hänen on tavalla tai toisella saatava vastaus ”Kyllä olet, olet paras juuri sellaisena kuin olet”. Vapauden ja tasa-arvon tulee olla sekä objektiivisen hyvyyden ja siihen liittyvän arvojärjestyksen että veljeyden periaatteen rajoittamaa.
Lisää teoksessa Kasvamaan havahtuminen, Koulun kehityskertomus ja uudistaminen, Oikeus luonteeseen (Raportti Syvien vahvuuksien koulu-hankkeesta 2014)