Olemmeko oppineet jotain Euroopan 70 vuoden takaisista tapahtumista? Kuinka sivistynyt maailma onnistui mahdollistamaan miljoonien eurooppalaisten joukkotuhon? Toimisimmeko historiamme oppituntien valossa tänä päivänä eri tavalla, jos yhteiskunnalliset olosuhteet sattuisivat muuttumaan 1930- ja 40-luvun kaltaisiksi?
Luovan kulttuurin yhdistys Drom ry loi kulttuurineuvos Veijo Baltzarin johdolla v. 2011 näyttelyn ”Miranda – mustalaisten holokausti. Kuka pelkää valkolaista?”, jotta historia ei unohtuisi ja jotta historiasta opittaisiin. Itse asiassa näyttely kertoo historiasta täysin uutta, sillä sen käsittelemä aihe, mustalaisten kohtalo toisessa maailmansodassa, on suurimmalle osalle eurooppalaisista tuntematon. Suhteessa väestölukuunsa Euroopan romanit kärsivät holokaustissa eniten, sillä arvioiden mukaan noin neljännes tai peräti puolet heistä sai vainoissa surmansa. Mutta niin se kuitenkin menee, että jos ei uskalla tai pysty pitämään melua itsestään, kukaan muu ei tee sitä puolestasi.
Veijo Baltzar aktivoitui tutkimaan aihetta 1990-luvun lopulla, ja haastatteli mm. Auschwitsistä selviytynyttä slovakialaista mustalaisnaista Mirandaa sekä muita Euroopan romaneja, jotka kertoivat hänelle elämänkertansa. Tutkimukset johtivat ensin romaaneihin Phuro (2000) ja Sodassa ja rakkaudessa (2008) sekä v. 2010 Drom ry:n tuottamaan kulttuuripoliittiseen tapahtumakokonaisuuteen ”Unohdettu kansanmurha”.
Kuinka on edelleen mahdollista, ettei mustalaisten vaiettua kansanmurhaa ole käsitelty oikeassa kontekstissa? Luodessaan Miranda-näyttelyä Baltzar halusi uudistaa holokausti-aiheista näyttelykonseptia niin toteutuksen kuin lähestymistavan puolesta. Vuodesta 2012 Suomea kiertävä, mustalaiskansan selviytymistarinaa esittelevä Miranda-näyttely toki vetoaa katsojiinsa tunteen tasolla, mutta se ei ole sen ole ainoa tarkoitus. Näyttelyssä ei roiskita verellä eikä mässäillä kärsimyksillä. Huomio kiinnitetään siihen, kuinka oli mahdollista, ettei sivistynyt maailma toisessa maailmansodassa tiennyt, nähnyt, eikä kuullut, mitä tapahtui, mutta silti sääti lakeja ja sääntöjä, jotka johtivat mustalaiset kaasukammioihin.
Miranda-näyttely on sanomassaan hyvin ajankohtainen, sillä etnisten suhteiden problematiikka on Euroopassa edelleen arkipäivää. Kenties kysymys näyttäytyy problemaattisimpana kuin koskaan. Kulttuurien moninaisuuteen liittyvä spekulointi on Suomessa ja Euroopassa jokapäiväinen puheenaihe, jolla mässäilevät niin poliitikot, fanaatikot kuin kaikki siltä väliltä. Itse haluaisin kuitenkin kysyä, milloin spekuloinneista ja sanahelinöistä siirrytään tekoihin, aitoon monikulttuurisen yhteiskunnan rakentamiseen, jolla olisi edellytykset ja mahdollisuudet rauhaan ja hyvinvointiin? Milloin lähdemme rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, jossa kukaan ei tuntisi itseään ulkopuoliseksi? Kuten Veijo Baltzar on osuvasti todennut, Eurooppa on aina ollut monikulttuurinen, vain järjestelmä pyrkii päinvastaiseen.
Miranda-näyttely vierailee seuraavaksi Vaasassa. Sen avaa Vaasan kaupunginjohtaja kulttuuritalo Fannyssa la 21.11 klo 14 (näyttely esillä 23.11–18.12.2015). Lue lisää http://www.drom.fi/mustalaisten-holokausti