”Kaikki ne ovat raiskaajia”! julistaa yksi somessa. ”Ei vaan avuntarpeessa olevia pakolaisia”, huutaa seuraava. Molemmat ovat väärässä. Suomessa ei ole tapahtunut 26 500 raiskausta viimeisen kahden kuukauden aikana, mutta niitäkin on tehty toistakymmentä. Jokainen tulija ei ole viaton mutta ei myöskään paatunut sotarikollinen.
Teen nyt hieman mielivaltaisen, mutta ehkä aavistuksen suuntaa antavan jaottelun näistä pakolaisista ja heidän erilaisista statuksistaan. 24.11. päivitettiin, että turvapaikanhakijoita oli saapunut maahamme reilut 26 500. Heistä naisia oli 3000, ja alaikäisiä (yksin tai perheen kanssa tulleita) 6200 henkeä. Yhteensä siis 9200. Miesten määrä oli 17300.
Tehdään nyt ensimmäinen olettamus. Perheiden kanssa saapuneita naisia ja lapsia oli 6700. Heidän kohdallaan tuskin kukaan epäilee, että he olisivat lähteneet huvin vuoksi reissaamaan ympäri Eurooppaa. He eivät varmasti kuulu suurimpaan riskiryhmään, joka aiheuttaisi ongelmia Suomessa. Eli 26 500:sta voidaan vähentää 6 700 ihmistä. En usko, että yksinsaapuneet alaikäiset ovat myöskään suurin turvallisuusuhka maallemme. Heitä on saapuneista 2 500. Eli saapuneista turvapaikanhakijoista voimme todeta, että 9200 henkeä eivät ainakaan ole raiskaajia ja potentiaalisia rettelöitsijöitä.
Jäljelle jäävät nämä 17 300 miestä. Ovatko he kaikki raiskaajia ja murhamiehiä? Heistä noin 65 % on Irakista (noin 11 500), noin 15 % (2 500) Afganistanista ja 7-8 % Somaliasta (noin 1200). Loput ovat mm. Syyriasta ja Albaniasta.
Jos naisia on tullut 3000, niin voimme olettaa, että lähes jokaisella on ollut miessaattaja mukanaan. Tällöin voimme vähentää miesten määrästä ainakin 3000. Heidän tehtävänään on varmasti turvata perheensä tulevaisuus, eli heillä on varmasti korkea motivaatio sopeutua yhteiskuntaan ja löytää työtä. Sovitaan, että miesten luku on laskenut 14 000 henkeen. Heidän määränsä on vielä reilut puolet kaikista turvapaikanhakijoista.
Nyt siirrymme spekulaatioiden alueelle. Turvaudun myös uutisiin, joita on kantautunut Euroopan eri vastaanottokeskuksista, erityisesti Saksasta. Vain muutamia päivä sitten Saksan poliisi ilmoitti, että turvapaikanhakijat tulisi jakaa vastaanottokeskuksiin uskonnon mukaan. Syynä olivat Berliinissä puhjenneet yhteenotot eri uskontokuntien välillä. Suomessa turvapaikanhakijat voidaan karkeasti jakaa uskonnon mukaan kolmeen ryhmään; shiia-muslimeihin, sunna-muslimeihin ja kristittyihin.
Jokainen Lähi-idän tilannetta seurannut tietää, että verisimmät taistelut on viimeiset vuosikymmenet käyty shiiojen ja sunnien välillä. Jos ihmisiä saapuu samasta maasta, erityisesti Lähi-idästä, niin uskonnon lisäksi keskinäisiin väleihin vaikuttaa, minkä klaanin alueelta pakolaiset saapuvat. Viime vuodet kristittyihin vähemmistöihin on kohdistunut äärimmäisen raakoja tekoja, raiskauksia, teloituksia ja täydellistä mielivaltaa. Välit muslimeihin ovat olleet kireät. Ei vaadi suurta mielikuvitusta ajatella, että jos näiden kolmen ryhmän edustajia on samassa vastaanottokeskuksessa, niin välit voivat olla jännittyneet.
Kun otetaan vielä huomioon, että suurin osa näistä saapuneista 14 000 turvapaikanhakijasta on 20-30-vuotiaita miehiä, joilla ei ole töitä tiedossa, ei varmuutta turvapaikan saamisesta eikä seuraa, niin riski väkivaltaisuudelle kasvaa yhdessä turhautumisen kanssa. Jos paikalla on vielä ”väärän” uskonsuunnan edustajia, niin se ei ainakaan helpota tilannetta.
Jos nyt uskotaan, että heistä ainakin puolet on paennut ISIStä ja erilaisia vainoja, niin saisimme 7000 miestä pois joukosta. Jäljellä olisi vielä 7000. Se on 26 500 turvapaikanhakijasta reilut 25 %. Näillä luvuilla voisimme todeta, että kolme neljästä hakijasta on kunniallisesti liikkeellä eikä päätyöksensä etsi vaikeuksia. Mutta entä viimeiset 7000 miestä?
Valitettavasti joudun tässä kohtaa maalaamaan ainakin pieniä piruja seinille. Televisiossa on näytetty dokumentteja, kuinka helppoa taistelijoiden on heittää aseensa lähimpään pensaaseen, ajaa partansa ja liittyä pakolaisten joukkoon väärennetyllä passilla. Kukaan Suomen viranomaisista ei pysty tarkistamaan kaikkien hakijoiden taustoja ja kertomusten luotettavuutta. Olisi äärimmäisen epätodennäköistä, etteikö rehellisten turvapaikanhakijoiden joukossa olisi niitä miehiä, jotka haluavat päästä maahan väärän henkilöllisyyden ja keksityn tarinan turvin. Sekä Afganistan että Irak ovat sellaisessa sisäisessä kaaoksessa, ettei kukaan pysty varmistamaan, kuka on kuulunut mihinkin leiriin ja kuka on taistellut kenenkin joukoissa.
Myös hakijoiden joukossa on heitä, jotka eivät ole vihollistaistelijoita eivätkä rettelöitsijöitä, vaan tavallisia onnenonkijoita. Maailmassa ei nimittäin ole sellaista yhteiskuntaa, jossa ei olisi tätä ryhmää, joka pyrkii hyötymään mahdollisimman hyvin tarjolla olevasta tilanteesta. Kaikki turvapaikanhakijat eivät tule Lähi- tai Kauko-Idästä sotapakolaisina vaan muista Euroopan maista (heidän fb-sivuja on bongattu esim. Ruotsista). Ajatellaan nyt positiivisesti, mutta realistisesti. Jos joka kymmenes hakija on joko naamioitunut vihollistaistelija tai puhdas onnenonkija (joka pyrkii käyttämään vain isäntämaan etuja hyväksensä mahd. hyvin), niin heidän määränsä olisi 1700 miestä. Kaikista turvapaikanhakijoista heidän osuutensa olisi vain noin 6-7 %. Ei suinkaan valtava, mutta riittävän suuri.
Nimittäin jos nämä 6-7 prosenttia päättäisivät ruveta hankaliksi, niin se olisi sangen helppoa. Mediassa on sanottu, että ISISin intresseissä on lietsoa vihamielisyyttä muslimeja kohtaan. Se vahvistaa heidän mahdollisuuksia värvätä uusia ihmisiä riveihinsä. Ei voi myöskään unohtaa, että sekä Irakissa että Afganistanissa monilla on katkeria muistoja USA:n joukkojen ajoilta. Länsimaat katsotaan kaikki kuuluvaksi samaan USA:n liittoumaan. Jokainen tulija ei katsele Suomeakaan ruusunpunaisten silmälasien lävitse.
Leikitään ajatuksella, että vastaanottokeskuksessa on 200 hakijaa. Heistä kymmenkunta on yksin tullutta miestä, jotka joutuvat sanaharkkaan ”vääräuskoisten” kanssa, tai he eivät pidä paikan ruoasta tai haluavat vain aiheuttaa levottomuutta. Kuinka moni paikalla olevista 190:stä normaalista turvapaikanhakijasta menee väliin, jos tällainen joukko alkaa lietsoa riitaa? Tuskin kovinkaan moni. Tai kuinka helposti he saavat vedettyä mukaan ainakin 20 sivullista, jotka eivät yksin rupeaisi rettelöimään?
Suomen poliisikin on sanonut, että suinkaan kaikki pakolaiset eivät ole turvallisuusuhka, mutta jo alle kymmenesosa pystyy saamaan koko maan melkoiseen kaaokseen, jos ei löydy keinoja, joilla nämä riskialtteimmat yksilöt ja entiset sotarikolliset voidaan erotella joukosta pois. Suurin osa tulijoista ei äskeisten laskelmien valossa ole raiskaajia eivätkä riidanhaastajia, mutta heitä on varmasti joukossa. Vaikka ongelmatapauksia olisi Suomeen saapuneista vain prosentti, niin sekin olisi 170 kävelevää aikapommia. Uskon, että todelliset turvapaikanhakijat ovat vain tyytyväisiä, jos pääsevät eroon hankalista maanmiehistään. Jokainen heistä ymmärtää varmasti, että moiset yksilöt pilaavat heidänkin maineensa. Oikeiden pakolaisten joukossa on varmasti juuri niitä, jotka ovat marssineet kiittämään ruoasta tai pahoitelleet tapahtuneita raiskauksia.
Mitä sitten asioille voi tehdä? Ensiksikin media voisi jaotella turvapaikanhakijat selkeämmin eri ryhmiksi eikä puhua heistä yhtenä suurena joukkona. Jos se voisi todeta, että todellinen uhka on vaikka tämä viisi prosenttia koko joukosta, niin se antaisi perspektiiviä ongelman suuruuteen. Mutta jos mediakaan ei osaa muuta kuin joko leimata kaikki syyllisiksi tai julistaa kaikki pyhimyksiksi, niin se on epäonnistunut surkeasti tehtävässään ja kyvyssään käyttää omaa järkeään ja analysoinnin taitoa.
Viimeiseksi ehdotan Saksan poliisin ehdottamaa mallia myös Suomeen. Olisi hedelmällisempää, että turvapaikanhakijoita voitaisiin jaotella uskonnon, sukupuolen ja tulomaan perusteella erilaisiin ryhmiin. Näillä kriteereillä tulijat voitaisiin jakaa saman lähtömaan tai mieluummin uskontokunnan mukaan vastaanottokeskuksiin. Tällä ratkaisulla voitaisiin välttää turhia yhteenottoja sekä kansanryhmien että uskontokuntien välillä.