Melkein jokainen ala-asteikäinen lapsi tekee jossain vaiheessa uudelle kaverilleen kysymyksen tai saa itse vastattavakseen: ”Uskotko sinä Jumalaan?” Kun kasvamme aikuisiksi estomme saavat aikaan sen, että emme uskalla tätä oleellista kysymystä enää toisillemme esittää – ehkä teemme sen aivan lähipiirissämme jos siinäkään? Minäpä teen sen nyt sinulle hyvä Puheenvuoroni lukija:
”Uskotko sinä Jumalaan?”
***
Olen jo pitkään miettinyt sopivaa ajankohtaa tämän blogin kirjoittamiselle. Sellainen on juuri nyt. Joulu on luterilaisen kristinuskon tärkein juhla ja Jeesuksen syntymäpäivä 2015 vuotta sitten. Ihmisten on myös hyvä tietää mitä ajattelen uskonasioista, sillä olenhan lähtenyt rakentamaan uutta peliä isänmaalleni monellakin tapaa viimeisen vajaan parin vuoden aikana.
Mennään vieläkin syvemmälle ihmisen pään sisään kuin mitä tuo kysymys: ”Uskotko sinä Jumalaan?” mahdollistaa. Tuo kysymys, vaikka onkin perustavaa laatua oleva, on samalla myös siinä mielessä pinnallinen, että siihen voi vastata aivan liian helposti ”kyllä”, ”en” tai ”en tiedä”.
Kysytään jotain sellaista, mistä saamme kiinni aivan eri tavalla.
***
On hämmentävää miten kaksoisveljekset voivat olla erilaisia – vai onko kyse sittenkin samasta kolikosta, vain sen eri puolista? Kaksoisveljeni Jouni on vuosien saatossa omaa polkuaan etsiessään suuntautunut yhä enemmän Jehovan todistajiin.
Lukemattomia ovat ne kerrat kun minulla ja Jounilla on mennyt kiistelyksi siitä mitä ajatella uskonasioista. Jouni väittää Jehovan todistajien tapaan, että Raamattu on Jumalan sana ja sitä pitää noudattaa – ne pelastuvat, jotka sen tekevät. Minä heitän takaisin, että miten niin Jumalan sana ihmisethän sen ovat kirjoittaneet?
Nuo keskustelumme eivät aina ole olleet niin hedelmällisiä.
Erosin Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta kymmenisen vuotta sitten enkä ole sittemmin tuntenut tarvetta liittyä yhtään mihinkään. Avovaimoni kuuluu kirkkoon samoin kuin suurin osa suomalaisista tavan vuoksi ja vanhasta muistista. Vanhin lapsemme on kastettu ja kahta nuorimmaista ei – voivat itse ottaa kasteen halutessaan kun pystyvät asian itse päättämään.
Olen minä uskonasioita pääni sisässä elämäni varrella väliin enemmänkin pohtinut.
Taustana on kotikasvatus evankelis-luterilaisen perheen normien mukaisesti. Lisäksi olen seurannut aitiopaikalta veljeni taivalta ja joitain muitakin uskovaisia ihmisiä. Olemme puolisoni kanssa viime aikoina jutelleet myös mormonikirkon lähetystyöntekijöiden kanssa ihan jo puhtaasta mielenkiinnosta erilaista uskonkokemusta kohtaan.
***
Mennään nyt siihen oleelliseen kysymykseen.
Kerran kesken kiivaan keskustelun Jounin kanssa tajusin taas miten tärkeä asia uskominen hänelle on, mutta miten kovasti uskominen samalla vaatii energiaa, jos antaakin. Se näyttää ulkopuoliselle väkisinkin jonkinasteiselle taistelulle uskon ja ei uskon välillä (onkohan tämä yksi tärkeimmistä syistä siihen miksi uskonnollista fundamentalismia esiintyy maailmassa?)
Eräässä tuollaisessa tilanteessa veljesrakkauteni syvimmistä syövereistä esitin hänelle äkkiä hyvin intuitiivisen mutta tärkeän kysymyksen:
”Mitä jos voitaisiin täysin aukottomasti todistaa, että Jumalaa ei ole olemassa – muuttuisiko elämä sinulla (tai kenellä tahansa uskovaisella) yhtäkkiä silmänräpäyksessä tarkoituksettomaksi ja järjettömäksi?”
Juuri niin – menisikö pohja kaikelta kertarysäyksellä? Veljeni ei muistaakseni saanut hämmennykseltään vastattua koko kysymykseen vaan kierteli sitä ikään kuin bluffina ja piti kysymystä tietyllä tapaa epäasiallisena hänen uskoaan kohtaan.
Jos Jumalaa ei siis olisi todistettavasti olemassa?
Jätettään velimies jo rauhaan ja mietitään mitä minulle itselleni tapahtuisi ja mitä väitän tapahtuvan jokaiselle uskovaiselle ihmiselle tässä maailmassa uskonnosta riippumatta jos kykenee seuraavien perusteitteni jälkeen ajattelemaan asioista edes jollain tasolla niin kuin itse ajattelen–
hyvässä mielessä ei tapahtuisi yhtään mitään!
***
”Uskominen” on minulle nykyisin hyvin omakohtainen asia ja teen sen omalla tavallani. Haluan kannustaa sinuakin ajattelemaan rohkeasti omalla tavallasi ilman kollektiivin painetta jos se yhtään sinua ahdistaa. Samalla haluan ihmisten toisaalta tajuavan miten hyviä moraalisääntöjä Raamatussa ja monissa muissakin uskonkirjoissa on.
Minun tehtäväni ei ole kamppailla uskoni kanssa kun voin tietää yhden ehdottoman varman asian, jonka seuraavassa esitän.
Hyvä Puheenvuoroni lukija ole hyvä ja käsitä itsesi kernaasti tilalleni oheiseen ”uskontunnustukseeni” jos sinusta hyvältä tuntuu ja jos ei tunnu pyydän sinua vain olemaan tuomitsematta minua mitenkään.
***
Pidän itseäni pienenä ihmispoloisena, joka ei voi kyetä tajuamaan onko Jumalaa olemassa vai ei tai minne maailma loppuu tai loppuuko ollenkaan? Nuo asiat eivät vaivaa minua vähääkään sillä aina ollessani hetken yksin jossain hiljaisuudessa vaikkapa talvipakkasella tähtitaivaan alla minulla on ehdoton varmuus siitä, että kuulun johonkin paljon itseäni suurempaan.
Jos se on Jumala, joka tätä ihmispoloa puhuttelee, olkoon se silloin Jumala!
Se on hyvä Jumala ja se antaa minulle anteeksi tai lapsilleni jos en heitä tajunnut kastaa. Mutta aivan yhtä hyvin se voi olla luonto ja elämä itse joka minua toiselta puolen maailmankaikkeutta puhuttelee – elämän mysteeri, ilman että minulla olisi mitään tarvetta saati velvollisuutta mysteeriä yrittää selvittää sen kummemmin.
”Ihmisessä itsessään piilevät pisimmät matkat” (Mika Waltari)
Tietoisuus siitä, että jokaisessa kymmenessä miljardissa alkeishiukkasessani on maailmankaikkeuden suurin mahdollinen viisaus jo olemassa täysin riippumatta siitä mitä kulloinkin ajattelen tai ajattelenko ollenkaan – ilman sitä mikään elämä ei olisi koskaan edes syntynyt.
Tietoisuus siitä, että atomini eivät häviä minnekään vaikka ruumiini ja sieluni joskus lakkaisivatkin olemasta. Tietoisuus siitä, että ajan saatossa joku jättiläiskuusi imee ravinteensa maasta, johon minut on haudattu ja elämä jatkuu eikä mikään mene hukkaan. Tietoisuus siitä, että alkumateriasta on aikoinaan puristunut jotain nykyisenkaltaista elämää kaikessa monimuotoisuudessaan ja kenties olemme taas kohta matkalla johonkin äärettömän yksinkertaiseen?
Elämä itse, olemassaolo.
***
Napit ja koordinaatit löytyvät alhaalta!
26.12. 2015
Kalervonkatu, Jyväskylä
Petri Hirvimäki
***
Presidenttiehdokas Hirvimäki kutsuu sinut mukaan!
- Suomalaiset ”leipäjonoista Silicon Valleyhin” nyt mennään!
- Ihmiset tasavallan huipulla teidät on haastettu!
- ”Principles of Unitarism in Politics” – akateemikot missä olette?
- Yritysmaailmalle kutsu tulla mukaan perustamaan uusi yhteiskunnallinen start-up!
- Julkkikset ja taiteilijat – Jari Tervo sinut on taas haastettu!
- Media, päätoimittajat, kustantajat, lehtikeisarit – hep, hep!
- Suomalaiset sankarimainostoimistot täällä ollaan!
- Puoluetoimistot ja puolueaktiivit herätys, pienpuolueet!
- jne. yhteys allekirjoittaneeseen: petri.hirvimaki(at)gmail.com
***
"Unelmoin vahvasta, rohkeasta, avoimesta ja innovatiivisesta isänmaasta Suomi Finland, joka ensin tunnistaa ja sitten yhdessä voittaa painajaisen nimeltään valtaholismi. Tämä ruma kupla, joka vahingoittaa meitä kaikkia, on pian hajoava miljooniksi pieniksi palasiksi. Se ei tarkoita ääntenlaskentaa tai silkkihanskoja kaiken aikaa vaan todellista sisäistä yrittäjyyttä isänmaamme eteen, ja jotain sellaista, mihin ei mikään toinen kansakunta ole koskaan pystynyt.
Nämä päivät tulevat jättämään jälkensä loppuelämäksemme kansakuntamme tulevaisuuteen. Minulla on täysi luottamus ystävieni ja tulevien ystävieni tukeen niin Suomessa kuin muuallakin ja kaikissa puolueissa.
"Ihmisessä itsessään ovat pisimmät matkat" kuten Mika Waltari kirjoitti. Taistelemme isänmaamme puolesta loppuun asti niin, että voimme olla ylpeitä itsestämme muitten kansakuntien joukossa Euroopassa ja kaikilla mantereilla. Ihmiskunnan evoluutio ei tunne rajoja. Pelko pois ja tilalle visio, sitoutumista ja toimintaa. Voitto on meidän."
Petri Hirvimäki
(in english see here)