Media on arvostellut valtiovarainministeri Alexander Stubbia ankarasti – eikä aiheetta. Virheitä on tullut tehdyksi, eikä ylimielinen käytöskään ole tässä ollut eduksi. Erityisesti puoluetoverit ovat kuitenkin rientäneet avuksi. Eräs heidän perustelunsa on ollut ylitse muiden: ei pidä potkia maassa makaavaa.
Potkimisvertaus on ensi näkemältä mitä osuvimman tuntuinen. Onhan maahan suistuneen avuttoman vastustajan potkiminen raukkamaisuuden huippu, ja niinpä potkittu saa helposti osakseen sääliä.
Mutta makaako Stubb avuttomana uhrina politiikan painimatolla? Tuskinpa hän sitä itse myöntäisi, eikä se olisi viisastakaan. Jos puolueen puheenjohtajan ja ministerin asemaa voi luonnehtia tällä tavoin, hän alkaa olla heikoilla. Moni väittääkin, että Petteri Orpo on jo valmiina astumaan tilalle, vaikka ei sitä tietenkään itse myönnäkään. Oliko Stubbin avuksi tulleilla ketunhäntä kainalossaan, vai ovatko he vain ampuneet vahingossa yli?
Mitä tulee Stubbin osakseen saamaan kritiikkiin, hänen asemassaan olevan – ja hänen kannattajiensa – on syytä kestää kovaa ja jopa asiatontakin arvostelua. Hän istuu sentään valtion rahakirstun päällä, ja muutamalla sanalla tai kynän vedolla hän voi heittää miljoona- tai miljardikaupalla valtion rahaa taivaan tuuliin.
Ministeri on pidettävä arvostelulla varpaillaan, ja demokratiassa se on mahdollista sekä luonnollista. Varsinkin ylimitoitetulla itsevarmuudella varustettu kokematon henkilö voi ilman median jatkuvaa kriittistä silmälläpitoa ajaa helposti pitkälle metsään.