Kansalainen, me toimittajat
olemme mediasodassa
väärinajattelua vastaan;
ei-monikulturisti ei saa kritisoida
monikulturismia, maahanmuuttoa
tai islamia
tahi paljastaa monikulturismin
heikkoja kohtia
mutta
monikulturisti saa kirota
ei-monikulturistin
suvaitsemattomuutta ei saa suvaita
Näin alkaa runoni nimeltään Journalismi-Jihad. Mediaan liittyen kysyin joulukuussa Facebook-kavereiltani, miten on mahdollista että vastaanottokeskuksessa marraskuussa tapahtunut poliisipartion piiritys uutisoitiin jälkijunassa joulukuussa. Poliisipartion piirittäminen on ainutlaatuinen tapahtuma Suomessa, joten kirjoitin: "Poliisipartio joutui taistelemaan tiensä ulos kymmenien vihamielisten miesten piirityksestä. Jos tällainen uutisoimatta jättäminen jatkuu, niin usko journalismiin on mennyttä.”
Olen toimittajana huolissani. Miksi? Täksi:
Kesäkuussa mediassa kirjoitettiin, että Suomeen tulee pakolaisperheitä, naisia ja lapsia Syyrian sodan takia.
Heinäkuussa tarkennettiin, että tulijat ovat pääasiassa miehiä.
Elokuussa putkahti yleiseen tietoisuuteen, että eihän Suomeen tule syyrialaisia, saati perheitä, vaan nuoria miehiä Irakista.
Syyskuussa selvennettiin, että eivät tulijat olekaan pakolaisia vaan turvapaikanhakijoita.
Lokakuussa pohdittiin, ovatko nämä tulijat turvapaikanhakijoitakaan, jos kaksi kolmesta (n. 20 000) ei täytä turvapaikkakriteerejä vaan tulee käännytetyksi.
Marraskuussa osoittautui, että nyt tuleekin enemmän nuorukaisia Afganistanista, ja suurlähettiläs Anne Meskanen kommentoi afgaanitulokkaiden olevan nimenomaan elintasopakolaisia.
Joulukuussa (30.12) Aamulehdessä puhuttiin edelleen ”pakolaisista”, mutta sitten: ”…paine kasvoi etenkin syyskuussa, kun Suomeen vyöryi laittomasti jopa 600 ihmistä vuorokaudessa.”
Vyöryi? Laittomasti?
Lienee selvää, että vähemmästäkin lukijan pää menee sekaisin.
Epätäsmällisyys ei ole lisännyt luottamusta tiedonvälitykseen eikä liioin maahanmuuttoviraston tiedotukseen. Migri olisikin voinut alusta asti tehdä toimittajille käsitteet selviksi. Kaikkien toimitusten olisi pitänyt käydä sama keskustelu jo kesän alussa. Siis termeistä: pakolaisista, turvapaikanhakijoista ja siirtolaisista.
Näin ei kuitenkaan tehty. Termit menivät iloisesti sekaisin. Kyse voisi vahingosta tai tahallisesta huolimattomuudesta, ellei epäselvä puhetapa olisi jatkunut jo kuukausia. Älkää siis ihmetelkö, mikäli kansalaiset kysyvät, ovatko toimitukset tietoisesti valinneet ideologisen puolensa (monikulturismi) ja päättäneet toimia sen äänitorvina.
Puhumalla vain Syyrian sodan jaloista pakenevista pakolaisista saatiin aikaan kahtia jakautunut Suomi, jossa vastakkain olivat villasukankutojat (”suvakit”) ja sydämettömät kutimien vähättelijät (”rasistit”), jotka näkivät kansanvaellukseen liittyvän suuria riskejä. Joita siis ei villasukankutojien mielestä ollut, koska hädänalaisia oli autettava.
Tässä kohtaa joku järkiolento olisi voinut jyrähtää, että kaikista hädänalaisimmat ovat edelleen Syyriassa maansisäisinä pakolaisina tai lähialueiden pakolaisleireillä. Joku olisi voinut todeta senkin, ettei Suomella(kaan) ole mitään mahdollisuutta pelastaa koko maailmaa, vaikka kuinka haluaisimme. Siis että autettava on, mutta rajansa on kaikella.
Kirjoitin blogissa ”Turvapaikkaralli ei ole solidaarisuutta vaan hulluutta”, että olemme saaneet monikulttuurisuuden sijaan monokulttuurisen islamin. Suomeen ei ole tullut tänä vuonna esimerkiksi jamaikalaisia, hinduja, buddhalaisia tai katolisia eteläamerikkalaisia, vaan Suomeen on tullut pääasiassa nuoria miehiä Irakista ja Afganistanista. Tulijoiden joukossa on toki jesidejä ja kristittyjä, mutta pääasiassa tulijat ovat sunnimuslimeja. Tämä ei vastaa käsitystäni monikulttuurisuudesta, jolla maahanmuuttoa on oikeutettu.
Tosiasiassa vain muutama prosentti turvapaikanhakijoista on kotoisin Syyriasta. Esimerkiksi alaikäisiä, yksin maahan tulleita tuli marraskuun loppuun mennessä 2 770: heistä afgaaneja on 1 725 ja syyrialaisia 38. Kukaan ei tiedä, kuinka moni alaikäiseksi ilmoittautunut on todellisuudessa alaikäinen. Toistan: hädänalaisimmat on unohdettu Syyriaan. Suomeen heitä on päätynyt vain nimeksi.
Monissa lähtömaissa käydään keskustelua siitä, kuka on jälleenrakentamassa maita ja tekemässä vastarintaa esimerkiksi terroristijärjestöille, jos nuoret miehet lähtevät sankoin joukoin liikkeelle muihin maihin. Samaan aikaan esimerkiksi Somalia tuntuu nyt maksavan potut pottuina entisille siirtomaaherroille: Somalien rahalähetykset kotimaahan vastaavat nimittäin 40 prosenttia Somalian kansantaloudesta.
Me täällä Suomessa unohdamme kokonaan lähtömaat. Rasismi ei näet ole ainoa tapa sortaa. Myös ihmisen välineellistäminen ja kutsuminen "sisämarkkinoiden kasvua ruokkiviksi tekijöiksi" (kuten eräs päätoimittaja kirjoitti) on sortoa. Turvapaikkabisnes poliitikkokytkyineen ei sekään ole ilmiönä vaikenemisen väärti.
Mutta me vain täällä Suomessa keskustelemme hölynpölyä. Saatamme vauhkota joka puskissa vaanivista mamuraiskareista tai siitä, että eipäs vaiskaan, koska suomileijona raiskaa enemmän. Yksi linnaleiri lietsoo pelkoa maahanmuuttajaraiskareilla ja toinen kiistää asian.
Miksi emme vain voi todeta, että joka kolmas raiskaustuomion saanut on ulkomaalaistaustainen? Törkeissä raiskauksissa heidän osuutensa 41%. Afrikassa tai Lähi-idässä syntyneiden suhteellinen osuus 17-kertainen verrattuna suomalaiseen. Yliedustus on siis merkittävä, eikä sille löydy selitystä. Puskaraiskaukset ovat pääsääntöisesti ulkomaalaisten tekemiä. Kuitenkin – ja tämä on tärkeää – kaikki nämä luvut johtavat sikäli harhaan, koska vuosittain tuomittuja ulkomaalaistaustaisia raiskaajia ei ole monta, he ovat toistaiseksi mahtuneet pikkubussiin. Heidän osuutensa kaikista Suomessa asuvista ulkomaiden kansalaisista (220 000 /v. 2014) on todella marginaalinen.
Koko keskustelumme on kehäpäätelmää aikojen alusta hamaan loppuun saakka, tähän tyyliin:
monikulttuurisuusongelmien salailu vahvistaa rasismia
rasismi ja islamofobia radikalisoi sen kohteita
islamilaisten radikalisoituminen vahvistaa terrorismia
terrorismi lisää ennakkoluuloja muslimeja kohtaan
terrorisminpelko vahvistaa terrorismia
terroristinen islamismi radikalisoi suomalaisia
jotka ovat kypsiä ongelmien hyssyttelyyn
josta versoo rasismi
josta radikaali islam
josta terrorismi
josta rasismi
josta
josta
JOTAIN!?
Helvetti soikoon.
Olemme kuitenkin samassa veneessä. Siinä laivassa meidän on ihan oikeasti käsitettävä, että me kaikki olemme syyllisiä vastakkainasetteluun, keskustelukulttuurin kärjistymiseen ja keskinäiseen kahtiajakoon, mikä ei ratkaise eikä tule ratkaisemaan Syyrian pakolaisten hätää.
Mitä siis tehdä? Minulla on idea. Jos joku on sitä mieltä, että nykyinen turvapaikkapolitiikka ei ole järkevää, niin antakaa hänen olla sitä mieltä. Sen sijaan, että hänet leimataan rasistiksi, argumentoikaa vastaan, perustelkaa paremmin. Paras argumentti voittakoon.
Ja jos joku on sitä mieltä, että tummempi pigmentti tekee ihmisestä tyhmän, niin jättäkää hänet autotalliinsa yksin narisemaan. Hänen (ja hänen feikkiprofiileittensa) tuottamaa sanasaastaa ei kannata toistella fiksuilla blogialustoilla.
Entä jos joku kutoo villasukkia pakolaisille? Antakaa nyt hyvän tähden hänen kutoa! Se joukkovoima, joka pakolaisten auttamiseksi on tänä vuonna vapaaehtoisvoimin tehty, on jo itsessään ilmiö, jolle ei löydy vastaavuutta sitten niiden iänikuisten sotakorvausten. Vai koska oletteko viimeksi nähneet pyyteetöntä yhteen hiileen puhaltamista maassa nimeltä Suomi? Joka ikinen vastaanottokeskuksen vapaaehtoistyöntekijä on muuttanut solidaarisuuspuheen sanoista teoiksi. Sille uhraukselle on nostettava hattua, oli maahanmuuttopolitiikasta mitä mieltä tahansa.
Tasavallan presidentti on laivan kapteenina ollut yksi harvoja, joka on osannut luotsata paattia. Kuunnelkaamme häntä: klik, klik ja klik.
Ja lukekaamme monenlaisia kannanottoja. Poistukaamme välillä myös omalta mukavuusalueeltamme niiden keskuuteen, jotka ovat eri mieltä kanssamme. Keskustelkaamme kunnioittavasti ja pitäkäämme huolta siitä, että käsitteet ovat täsmälliset.
Toki myös mediataloissa, kiitos.
Runovideo Youtubessa "Leijonariipusmies sisälläni"
https://
