Viime lauantaina Jyväskylän Sokoksella nähty "Suomen vastarintaliikkeen" eli uusnatsien suunnitellusti toteuttama pahoinpitely kirvoitti aiheellisesti runsasta keskustelua. Fiksuimmat perussuomalaisista, jopa puolueen maahanmuuttovastaisesta siivestä, tuomitsivat selkein sanoin väkivallan ja natsien kanssa veljeilyn. Vähemmän fiksut jatkoivat epämääräisyyksillä leikkimistä, vaikka yhteydet ja samanhenkisyys natsien kanssa näyttää koko ajan vain ilmeisemmältä.
Suurin osa ulostuloista on ollut kuitenkin, luonteestaan riippumatta, koherentteja. Asia otetaan vakavasti, oltiin sitten huolissaan äärioikeistolaisesta poliittisesta väkivallasta tai sen mainevaikutuksista "kansallismielisen" homman nousulle. Sitten meillä on ulkoministeri, jonka tapa kommentoida asiaa on tuutata ulos dadaistinen "plokikirjoitus", jossa ei ole päätä eikä häntää.
"Iivisniemen kasvatti, SMP ja konkurssin jälkeen Perussuomalainen, raviurheilu, katolilaisuus, jalkapallo, Sastamala, Irlanti ja Inter-rail… Nuorena ja vanhempana. Minä se olen", Soini kirjoittaa.
Eihän tämä ole edes lause. Mitä ulkoministeri tällä oikein viestii? Plokkauksen viimeinen kappale keskittyy raviurheiluun ja hevosiin. Väkivalta tuomitaan lyhytsanaisesti vain ensimmäisessä kappaleessa.
Kaikkihan me tiedämme, ettei Timo Soini ole tyhmä mies tai sellainen korkeintaan puoliksi kirjoitustaitoinen juntti, jollaisena esiintyy. Maisterin paperit valtio-opista ja pelkkiä poliittisen broilerin hommia 1980-luvulta alkaen, ensin SMP:n nuorisojärjestössä, sitten puolueessa ja sen jälkeen Perussuomalaisten puheenjohtajana. Kaikki, minkä Timo Soini tekee, on tarkkaan laskelmoitu.
Ulkoministeri ei kuitenkaan voi käyttäytyä kuin populistipuolueen puheenjohtaja. Se, että Suomessa natsit hakkaavat keskellä kirkasta päivää kolme ihmistä ja estävät poliisia puuttumasta välittömästi tilanteeseen ei ole paikka hassunhauskoille letkautuksille ja kansanmiehen imitoinnille. Koko kirjoituksen sävy on vähättelevä, eikä oman puolueen kansanedustajien ja valtuutettujen natsiyhteyksiä ja hengenheimolaisuuden ilmaisua SVL:n kaltaiseen järjestöön ruodita millään tavalla.
Aiemmin Soini on sanonut, ettei hänen asialistaansa voida ulkopuolelta sanella. Miten ulkoministeri aikoo jatkossa toimia, kun jokin äkillinen kriisi vaatii välitöntä reagointia? Toteaako ulkoministerimme tsunamin iskiessä lomakohteen rannikolle tapaninpäivänä, että joulunviettotapansa kullakin, minä syön nyt kinkkua? Kun poliittinen väkivalta Suomessa nousee kansainvälisiin otsikoihin, se on ulkoministerin asia eikä tilaisuus löysälle höpottelylle.
Suomalainen media on päästänyt hassunhaukoja sutkauksiaan laukovan populistijohtajan liian helpolla todellisista poliittisista ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Nyt sen pitäisi ymmärtää, ettei koko maata edustavaa ulkoministeriä voi päästää yhtä helpolla, ellei ministeri itse tajua, miten hänen asemassaan pitäisi käyttäytyä.