Minua on askarruttanut alusta lähtien Juha Sipilän hallituksen esille nostamassa yhteiskuntasopimus-informaatiossa aina tähän päivään saakka ollut työajan pidentäminen ja siihen liittyvä logiikka. Kysymyksiä on useita. Tässä joitakin. Miten se edistää työttömyyden vähentämistä tänä korkean työttömyyden aikana? Ehdotusta on perusteltu tuottavuuden lisäyksellä. Lisätäkseen tuottavuutta työajan pidentämisen kautta edellyttää se ensiksikin sen, että tuotantomäärien (hyödykkeiden, palveluiden yms.) pitäisi kasvaa enemmän kuin 5 % nykyisestä. Eihän se mitään tuottavuutta lisää, jos tuotantomäärät pysyvät ennallaan. Millä keinoin pystyttäisiin takaamaan, että tuotantomäärät kasvavat tuon määrän? Työelämä kun on muutakin, kuin insinööritiedettä... Ja pelkkä tuotantomäärien kasvu ei sellaisenaan edes riitä tuottavuuden kasvattamiseen vaan se vaatii sen, että jostain pitäisi löytää ostajat tälle lisätuotannolle. Varastoon tuottamalla kun yhteiskuntaan ei kerry mitään lisätuloja. Tuo haaste ei ole mikään vähäinen, kun jo nykyisenkin tuotannon kysyntä on ollut pidemmän aikaa laskusuunnassa.
Reilumpaa olisi ollut suoraan esittää, että kaikki alentavat palkkojaan 5 %:lla ja 20 työntekijää kohden palkataan uusi työntekijä yrityksiin. Tämä saisi paljon paremmin kaikki käärimään hihansa ja näyttämään, että kyllä tämä tästä lähtee korjaantumaan.
Ollakseen nyt uskottava yhteiskuntasopimuksen tulisi sisältää merkittävän tasoinen ansiotuloveron alennus ja/tai muita ostovoiman kasvattavia tekijöitä. Ihmiset kuitenkin käyttävät hankinnoissaan nettotulojaan - ei bruttotulojaan. Raha pitää saada kiertämään yhteiskunnassa aiempaa voimakkaammin. Korkea verotus ja velaksieläminen on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan surma!
0