Yritykset Suomessa ovat keskenään hyvin erilaisia. Osa senkuin porskuttaa menemään ja osa haukkoo jo vettä henkeen yrittäessään jotenkuten selvitä. Se lienee selvää ettei näillä ole likimainkaan samoja mahdollisuuksia maksaa huippupalkkoja.
Kotimainen teollisuus on vaikeuksissa. Tuotanto putoaa jatkuvasti ja kustannukset nousevat. Siitä huolimatta että maailmantalous kasvaa varsin kohtuullista vauhtia, suomalaiset eivät enää pääse osallisiksi kasvusta. Ennen pääsivät.
Sipilä tajuaa jutun juonen ja yrittää puhua rautakankimaisesta joustavuudestaan tunnetuille työmarkkinapomoille järkeä. Tai siis ei tässä erityisesti tarvitse Sipilää kehua, kyllä nuo ongelmat nähdään Suomessa paljon laajemmissakin piireissä. Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että lyhyellä tähtäimellä yhteiskuntasopimuksen tavoitteet ovat aika lailla työnantajamyönteisiä. Niinkuin niiden tietysti pitääkin. Koko homman juoni on alentaa suomalaisen tuotannon kustannuksia siten, että edes joku tuolla suuressa maailmassa olisi kiinnostunut sitä ostamaan. Kilpailusta kun ei pääse eroon sillä että panee pään pensaaseen ja huutaa ettei halua globaalia kilpailua. Nämä lausunnot joissa muistutetaan ettemme halua kilpailla kiinalaisten hikipajojen kanssa ovat jonkinsortin älystä vapaana elämisen huipentuma. Sillä ei nääs ole mitään väliä haluammeko me kilpailla - meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kilpailla.
Hyvä. Tuotannon kustannuksia pitää siis alentaa. Palkat ja verot ovat pitkälti ainoat kustannuserät joihin voimme suoraan helposti vaikuttaa. Verot muodostavat ylivoimaisesti suurimman rasituksen yritysten toiminnassa, joskin osa niistä ei koske vientiä ja osa taas kohdistuu vasta voiton verotukseen eikä näin rasita tuotannon kannattavuutta. Tuotantoon kohdistuvista veroista tärkeimmät ovat sosiaaliturvamaksut, joita myös palkan sivukuluiksi kutsutaan. Niitä kerätään Suomessa lähes yhtä paljon kuin arvonlisäveroa. Paljon, paljon enemmän kuin esimerkiksi tuloveroja.
Sivukuluja pitää laskea. Sivukuluja voi laskea pienetämällä tällä hetkellä maksettavia eläkkeitä. Tämän päivän eläkkeiden määrät suhteessa maksettuihin eläkemaksuihin ovat aivan huikean ylimitoitetut.
Palkkoja pitää laskea. Mutta jotta vältyttäisiin siltä ettei tästä tule vain suurta työntekijöiden kusetusta ja yhteiskuntasopimus toimii tarkoituksensa mukaisesti, työntekijöiden tulisi saada osuutensa voitoista. Yhteiskuntasopimukseen voisi kuulua pykälä jossa työntekijällä on oikeus saada joko palkanalennuksensa suuruinen osuus rahana etuoikeutetusti ennen muuta voitonjakoa tai pörssiyhtiön tapauksessa konvertoida palkanalennuksensa osakkeiksi markkinahinnalla.
Yritysten kustannusrakennetta pitää pystyä kehittämään niin että kustannuksia siirretään liikevoiton yläpuolelta liikevoiton alapuolelle. Näin parannetaan tuotannon kannattavuutta ja pärjätään siinä kilpailussa johon emme haluaisi edes osallistua. Se on kaikkien yhteinen etu.