Iltalehti kertoi, että Haukiputaalla kaikille turvapaikanhakijoille on annettu porttikielto uimahalliin, koska naisten puolelle oli mennyt mies. "Yhtäkkiä suihkutiloihin tuli ulkomaalainen mies, jonka tunnistin turvapaikanhakijaksi." Ajatus on siitä erikoinen että kun uimahallit, naiset ja maahanmuuttajat ovat yleensä olleet keskustelun aiheena, on puhuttu erityisistä naisten vuoroista jolloin miehet eivät saa mennä edes samaan uimahalliin. Tässä on tietenkin menty toisessa suunnassa pidemmälle eli menty miehenä naisten pesutilojen puolelle.
1: Mutta maailma on hajanainen ja outo ; "Neuvosto-Suomessa" naiset taharrush gamaeoivat turvapaikanhakijoita. Kölnissä ryhmässä tehdyistä toiseen kajoamisrikoksista pahastuneet ovat lähteneet ryhmissä yhteistyössä hyökkäilemään arabien kimppuun. Jne.
Tilanne on toki sinänsä tuttua ; Joissain liikkeissä on vahvasti rajoitettu teinien asiointia. Syynä ovat usein juuri käytöshäiriöt. Kun jokin ihmisryhmä tuottaa riittävästi ongelmia sen toimintaa halutaan ehkäistä ennalta. Esimerkiksi paikallaoloa ja kulmemista halutaan rajoittaa.
Erikoinen asia on kuitenkin se, että nämä edustavat kollektiivista syyllisyyttä. Olen tottunut elämään kulttuurissa jossa ei ole laajennettua syyllisyyttä. Joka tarkoittaa sitä että rikoksen tekijää rangaistaan. Toki olen tietoinen että maailmassa on myös erilaisia verikostojärjestelmiä joissa oikeuden kontekstina voi olla yksilön sijaan vaikkapa suku. Olen pitänyt näitä oikeusjärjestelmiä, suoraan sanoen, barbaarisina. Tai barbaria on kenties liikaa ; Enemmänkin tilanne on niin että harmittomimmillaankin kollektiivinen syyllisyys johtaa absurdeihin tilanteisiin kuten vaikka siihen että modernina aikana syntyneen saksalaisen pitäisi olla jotenkin kollektiivisesti häpeissään natsien sotarikoksista joiden tekemisen aikaan hän ei ole ollut edes elossa.
Mutta kollektiivinen syyllisyys näyttää olevan kovasti muotia.
Ulla Appelsininkirjoitus"Suomalainen mies, sinä et ole sika" oli siitä poikkeava, että olin monessa paikassa hänen kanssa samaa mieltä. Appelsin edustaa usein hyvin itsestäni poikkeavaa lähestymistapaa, maailmankuvaa ja asenneilmapiiriä. Tällä kertaa olen kuitenkin hänen kanssaan yhtä mieltä monesta asiasta. Myös otsikosta. (Joskaan minä en nyt tarvitse Ulla Appelsinia kertomaan tätä itselleni.)
Ehkä oleellisempaa on, että hän kirjoitti siitä miten ihmiset tekevät seksuaalisen häirinnän kohdalla mielellään yleistyksiä. "Karlsson on toki oikeassa siinä, että on olemassa suomalaisia (miehiä JA naisia), joille turvapaikanhakijoiden rikosepäilyt toimivat polttomoottorina rasismille. Silti se ei oikeuta häntä itseään tekemään käsittämättömiä yleistyksiä, joilla ei ole minkään valtakunnan todellisuuspohjaa. Kuten tällaisia: ”Minua harmittaa, että naisten huorittelu ja koskettelu on maassamme yleinen käytäntö, johon jokaisella valkoisella miehellä näyttää olevan oikeus.”"
Tämä on sinänsä hyvä huomio, että maahanmuuttajien tekemiä rikoksia on käytetty kuvaamaan heitä kaikkia. Ja toisaalta vastareaktiona syntynyt lääppimiskampanja on aika monien kohdalla saanut sävyjä joissa valkoihoisilla miehillä olisi jokin erityinen raiskauskulttuuri joka puolustaisi omaa asemaansa niin että ulkomaalaisia ei ikään kuin päästettäisi kilpailemaan. Näissä on ideana juuri se että tietyt rikokset ja teot ovat jotain joka laajennetaan moniin. Tekijän kuuluminen johonkin ryhmään tarkoittaa sitä että tälle ryhmälle tulee kollektiivista vastuuta asiasta. Ja näin yksilön teko on demonstrantti ja symboli koko tälle suuremmalle ihmsjoukolle.
Tästä kaikesta seuraa tietenkin se, että ihmiet haluavat laajennettuja rangaistuksia. Hyvänä esimerkkinä tästä on se ketju jossa ensin (a) Moni ihminen huolestuu turvapaikanhakijoiden rikollisuuspotentiaalista jossa rikoksia halutaan ennaltaehkäistä (b) Tätä puolustamaan lähtee Soldiers of Odinin joukko joka pitää sisällään ja jopa johtopaikoillaan entisiä väkivaltarikoksista tuomittuja. (c) Jota vastaustamaan saadaan narreista ja pelleistä koostuva rienaava ja metelöivä vastakatupartio Loldiers of Odin. (d) Soldiers Of Odin Finlandin kannattajat päätyvät selittämään, että kyllähän kaikilla on oikeus kävellä kadulla, jos eivät syyllisty rikoksiin, mutta Loldiers of Odinin klovnien vaaralliset katupartiot pitäisi kieltää, koska nämä varmasti ovat kiakkovieraita ja anarkisteja.
On kiinnostavaa huomata oikeutukset.
On selvää että kollektiiviseksi nähty uhka ja rankaiseminen ja rajoittaminen oikeuttavat itseään jollain. Näissä on paljon tuttua. Itse asiassa yllättävän paljon puolustuksessa on piirteitä jotka ovat hyvin tuttuja jokaiselle SDP -enemmistöisen leppoisamaineisen Suomen asukkaalle.
Minä muistan ajan jolloin maassa oli nykyistä vahvempi yhtenäiskulttuurillinen henki. Silloin oltiin ns. poliittisesti korrekteja. Ja tämä synnytti suojelupuhetta ja asenteita joissa korostui se, että otettiin jokin ihmisryhmä jota autettiin-suojeltiin. Ja tällä oikeutuksella saatiin esimerkiksi sensuroitua asioita. Tämä on jotain jota monet kutsuivat hyysäämiseksi. Olen tietyllä tavalla epäkohteliaana vitsinvääntäjänä luonnollisesti kokeillut hyvän maun ja sananvapauden rajoja.Tässä roolissa on ollut luonnollisesti aika useinkin sellainen olo, että jonkin asian suojeleminen on ikään kuin päämäärä joka oikeuttaa keinot. Jopa sillä tasolla että jos kyseenalaistaa keinoja niin sekin nähdään itse asian vastustamiseksi. Eli jos jokin taho oikeuttaa kannanottonsa vaikka lasten suojelulla niin et voi moittia sitä mitä nämä tahot ovat tekemässä vain sen vuoksi että se on samaa kuin vihaisi lapsia. Tätä kautta suojelupuheeseen onkin liittynyt hyvin paljon valtaa. Valtaa joka on kenties hyvinkin epäsuorassa, symbolisessa - jos välttämättä edes siinä - suhteessa itse siihen ajettuun asiaan.
Onkin mielenkiintoista huomata miten S.O.O. käyttääkin neuvottelustrategioita jotka ovat nimenomaan tuttuja niiltä joita he kutsuvat "kukkahattutädeiksi". (Kukkahattutädit tosin yleensä kohdistivat sensuurinsa sanottuun ja sisältöön eivätkä ihmisiin ja ihmisryhmiin.) Ihmisryhmän vastustaminen tuo kovasti mieleeni esimerkiksi sen miten jotkut uskovaiset järkyttyivät roolipelaajista ja pitivät heitä saatananpalvojina. (Kollektiivisesti, kuinkas muutoin.) Hyysääminen on usein ollut kollektiivista. Jopa sillä tavalla että on kaksi kollektiivista ryhmää (a) se ryhmä tai asia tai ilmiö joita suojellaan ja (b) se asia, ilmiö tai taho jota torjutaan.
2013 Heinäkuussa"Suomen Kuvalehdessä" mainittiinkin että vihapuhe on usein jotain muuta. "Osa ”vihapuheesta” on häpeäpuhetta. Häpeän tunteet liittyvät siihen, ettei tule nähdyksi ja kuulluksi. Yhteiskunnassa on monia ihmisryhmiä, joita ei kuunnella ollenkaan. Tästä häpeästä kumpuava aggressio kohdistuukin pohjimmiltaan omiin kauhuihin ja pelkoihin. Siitä puuttuu vuorovaikutus, vaikka kiukku kohdistettaisiinkin toiseen ihmiseen. Juuri vuorovaikutuksen puute tekee netissä pauhaamisen niin helpoksi." Tämä näkyy kun katsoo uhripuhetta jota toistaa ihmisryhmä joka kutsuu itseään sotureiksi. Pelottavinta on että jollain tasolla he ovat jopa oikeassa.
TL;DR
Olen joskus individualismipäissäni katsonut maailmaa vain resurssien kautta. Tällöin olen itsekin esittänyt sen tyylisiä mietelauseita kuin "Rikkaat kuvittelevat että elämässä tärkeintä on onnellisuus. Köyhät tietävät että se on raha." Mutta tässäkin olen ollut väärässä. Noita kehitellessäni minulla on ollut vaikeus sekä hyväksyä miksi kollektiivinen rangaistus vetoaa vaikka samalla olenkin luonut kaksi kilpailevaa luokkaa "rikkaat" ja "köyhät" ja luonut niihin kollektiivisia arvostelmia.
Valitettavasti kollektiivinen rangaistus vetoaa ihan sen vuoksi että ihminen on hypersosiaalinen eläin. Sosiaalisen eläimen maailmassa tiedolla ja totuudella on vähäinen merkitys. Edes raha ei ratkaise. Kaiken päämääränä on jako meihin ja muihin. Ja tämän seurauksena aika monet ihmiset ovat eetittömiä.
En usko kollektiivisiin rangaistuksiin. Yleistykset ovat siitäkin ongelmallisia, että jos yksiöiden rangaistus nähdään kollektiivisesti voi käydä niin kuin on jo käynytkin. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin siitä, miten keskustelu seksuaalirikoksista on estynyt kun ulkomaalaisen tekijän moittiminen nähdään helposti porttina rasismiin.
Ennaltaehkäisyä pitäisi käsitellä oleellisesti erilaisella asenteella, käsitteillä (tai jargonilla) millä jo rikoksen tehneitä käsitellään. Näin pitäisi toimia olipa kyse sitten SPR:stä, VOK:ien asukeista, S.O.O. kaduntallaajista ja ties mistä niiden vastareaktiona syntyneistä Nyyrikin-Kyllikeistä. (Jotka pitäisi keksiä maailmassa jossa pelätään laajasti ja kollektiivisesti niin turvapaikanhakijoiden raiskauksia että seksuaalisista turhaumista kärsivien natsien tekemiä hakkauksia.)
0