Kun markkinatalous tuottaa hyödykkeitä mm järjestyksen ylläpitoon ja sotaan liittyvään, niin kun on olemassa ostopalvelut ja tarvittavan tuottajat, niin varautumis- ja valmiustason ylläpito on helppoa. Kynnystä varautumiseen ja varustautumiseen ei ole niin paljoa.
Maiden ylläpidot (ja joskus oppositonaalisemmaksi) katsotut ryhmät voivat ostaa sen mikä on saatavana. Ei mitään tarvittavan valmistamiseen liittyvää käyntiinlähtemiskitkaa. Kitkana voisi olla vaikka päätöksentekopuoli, jossa ilmenisi vääntöä ja satsauksen aidompaa tuottavuusharkintaa.
Toisaalta kun valmistaja ei sitoudu itse käyttämään mitään aseita tai keinoja, voi hän tuottaa pyydettyä ja muutakin mahdollista ihan kivasti. Maksaa ehkä vielä veronsa, joten mielellään toimittelee asioita, jne.
Markkinatalous poistaa tehokkaasti varustautumiseen ja varautumiseen liittyvää kynnystä, jolla pyritään turvallisuuteen ja mihin milloinkin. Näin tätä lähestymistapaa on entistä mahdollisempaa käyttää, ja helposti. Näin jää oleellisia peruskuvioita miettimättä, eikä sitä varmaan haluta, koska ei tosiaan ole tarvetta heillä, jotka tästä lähestymistavasta eivät kovasti kärsi, vaan päinvastoin.