Viime viikkoina suomalainen poliisi on omalla toiminnallaan asettanut itsensä varsin outoon valoon. Se on suojannut avoimen rasistisia ja äärioikeistolaisia mielenosoituksia kiivaasti - jopa yli-innokaasti. Kaikenlaiset niihin kohdistuvat protestit on pyritty estämään voimallisesti.
Poliisi on antanut kansainvälisestikin myönteistä huomiota Suomelle keränneille Loldiers of Odin-klovneille sekä viimeksi eilen keppihevosten kanssa protestoineille vastamielenosoittajille käskyn poistua, ja mikäli tämä ei ole tapahtunut välittömästi, heitä on otettu kiinni ja sakotettu.
Tällaisen toiminnan voisi ehkä ymmärtää, jos siihen liittyisi todellista väkivallan uhkaa ja yleinen turvallisuus olisi uhattuna. Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole selvästikään ollut kyse: kourallisesta enimmäkseen pienikokoisia naisia koostuva rauhanomainen klovni- tai keppihevosprotesti ei millään järjellä uhkaa satapäisen, enimmäkseen isokokoisista äijistä koostuvan mielenosoituksen turvallisuutta - varsinkin kun paikalla on vielä kymmeniä mellakkapoliseja. Onpa poliisi poistanut paikalta sakottamisen uhalla jopa yksinäisen, rauhallisesti paikallaan seisovan protestoivan papinkin.
Ainoa peruste poliisilla näkyy olleen, että vastamieleosottajat jollain tavalla häiritsevät rasistien mielenosoitusta. Jos poliisin linja olisi edes johdomukainen, se olisi ehkä vähän helpompi niellä. Mutta kun se ei ole.
Seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia puolustavan Pride-marssin yhteydessä poliisi on todennut, että kansalaisilla on oikeus ilmaista "rauhanomaisesti" myös vastakkainen mielipide. Niinpä Pride-kulkueen yhteydessä on nähty jos jonkinmoisia sitä häiritseviä vastamielenosoittajia: rukoilijoita, lentolehtisten jakajia ja megafoniin huutajia. Poliisi ei ole millään tavalla puuttunut heidän toimintaansa.
Jostain syystä poliisin linja nyt äärioikeiston 1930-luvulta tuulahduksen tuovien soihtumarssien kohdalla on aivan päinvastainen.
Kuulkaa siellä poliisissa - tämä ei nyt näytä ollenkaan hyvältä!