Pääministeri Juha Sipilä ilmoitti tuoreeltaan, että työmarkkinoiden pakkolakien valmistelu on pantu jäihin. Tämä helpottaa huomattavasti "yhteiskuntasopimuksen" eli tupon aikaansaamista, koska pakotettu sopu on kehno sopu.
Ilmoituksessa on toinenkin merkittävä uutinen. Sipilä ei tällä kertaa aseta neuvotteluille takarajaa, toisin kuin edellisillä kerroilla. Aiemmin Sipilän ja hallituksen linja oli jyrkkä: jos ette saa sovittua, niin säädämme pakkolait.
Miksi Sipilä on tehnyt täyskäännöksen?
Hallituspuolueiden kannatus on laskenut viimeisten muutamien kuukausien aikana noin kymmenen prosenttiyksikköä. Keskustalla ja varsinkin perussuomalaisilla on runsaasti palkansaajaäänestäjiä, joille lomarahojen, sairauspäivän palkan ja erilaisten vuorolisien leikkaaminen olisi myrkkyä. Sipilä on törmännyt kätilöihin jo aiemmin.
Toinen vaikuttava tekijä on, että hallitus lienee arvioinut uudelleen kykynsä ajaa läpi työmarkkinoiden pakkolait. Heikentynyt hallitus ei kykene uhkaamaan työmarkkinoiden myllertämisellä siten kuin vielä puolisen vuotta sitten.
Elinkeinoelämän keskusliiton asemoinnista kertoo jotain, että he ovat valmiita neuvottelemaan tuposta, vaikka auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ei olisikaan mukana. Viimeksi EK lähti pöydästä vedoten juuri AKT:n poissaoloon. Nyt heille kelpaa laihempikin sopu.
Mistä se kertoo? Siitä ettei myöskään EK enää voi luottaa hallituksen kykyyn ajaa läpi pakkolait. Silloin on parempi neuvotella kuin luottaa arpaonneen.