Yhteiskunta ilman käteistä ei ole kovin paljon ollut keskustelun aiheena täällä Suomessa. Toki Mikael Jungner on ilmoittanut kannattavansa yhteiskuntaa ilman käteistä. Mutta sen ohella keskustelu ei ole juurikaan vellonut meillä. Ruotsissa sitten kylläkin hiukan enemmän.
Käteisrahasta luopumista on lähinnä saanut kiitosta suurpankkien taholta. Poliittisen eliitin tuki on ollut näkymättömämpi, mutta sitäkin on. Säädettiinhän laki, jonka mukaan palkka ei voi enää saada käteisen rahan muodossa, vaan työnantajan on pakotettu maksamaan se jollekin pankkitilille. Siitä ei sen enempää keskustelua syntynyt, mutta kyllä se oli varteenotettava tuki käteisrahasta luopumisille ja suurille pankeille.
Yhteiskunta ilman käteistä rahaa on kuitenkin paljon pimeämpi maailma kun mitä monet ovat valmiita uskomaan.
Kuvittele että olet holhouksen alainen. Kaikki mitä haluat ostaa ja kaikki maksut, jotka haluat tehdä on ensin hyväksyttävä jonkun muun taholta, jonkun sellaisen tahon, jonka kanssa sinun on pakko olla hyvissä väleissä. Kaikki mitä ostat tallennetaan johonkin tietokantaan niin että jälkeenpäin on mahdollista tarkistaa oletko kenties jonakin ajankohtana tehnyt jotain väärää johtuen siitä että holhoojasi mielivaltaisesti on muuttanut sääntöjä.
Joka kerta kun maksat jotain sinun on maksettava holhoojallesi pienen maksun etuoikeudestasi saada maksaa ylipäätänsä.
(Keskiajalla Englannissa ja keskieuroopassa maanviljelijä ei saanut myydä karjaa, ellei ollut siihen aatelisen tilanherran lupa. Se irtosi useimmiten vasta maksua vastaan. )
Jos sinulla on otsaa kyseenalaistaa tätä järjestystä, saat varautua siihen että sinulta viedän oikeus käyttää rahojasi koska sinua ei enää voida pitää yhteiskunnan hyvänä jäsenenä joka osoittaa vallanpitäjille asiaan kuuluvaa kunnioitusta.
Kuulostaako kaukaa haetulta tai jonkinlaisena Orwelliaisena kauhuskenaariona? Ei se ole. Se on yhteiskunta ilman käteistä rahaa.
Yhteiskunnassa ilman käteistä rahaa pankit ovat jokaisen holhooja, poliittisten vallanpitäjien hiljaisella suostumuksella. Kun vaihtoehtoisia maksutapoja ei enää ole, ovat kaikki riippuvaisia siitä, että pankkien armollisella suostumuksella voivat hoitaa maksujaan sillä tavalla kun pankit määräävät. Jos haluaisit ostaa jonkun tuotteen jonka ostaminen pankkisi mielestä ei ole eettisesti tai moraalisesti oikein, voit varautua siihen että sen oston maksaminen evätään. Tai jos sattuisit valitsemaan jonkun tuottemerkin joka kilpailee jonkun pankkin omistavan liikeintressin kanssa voisi tapahtua ihan sama. Maksusi evättäisiin.
Sillä hetkellä jolloin et itse voi valita maksutapasi olet maaorja sille joka hallitsee digitaaliset rahasi. Ruotsissa on jo vuosia siitä kun sattui ensimmäinen tapaus jolloin maksun suorittaminen evättiin sen takia että se oli korttiyrityksen eettisen tai moraalisen ohjesäännön vastainen. Sen jälkeen niitä on ollut lisää.
Pankit painavat jo päälle ja rajoittavat tai lopettavat kokonaan käteisen rahan käsittelyä konttorissa toisensa jälkeen. Kun pankit joutuvat kohtaamaan sen että asiakkaat edelleen haluavat nostaa käteistä pankin konttorista he vastaavat että asiakkaat eivät ole ymmärtäneet ne edut, jotka seuraavat käteisen rahan luopumisesta ja että pankkien tulee parantaa markkinointiaan.
Pankkien johtavat henkilöt ovat ilmeisesti täysin vieraantuneet todellisuudesta. 10.4.2015 Iltalehti uutisoi että Helsingin Sanomien mukaan Nordean pääekonomisti, Aki Kangasharju, olisi esittänyt eräässä väittelyssä että köyhät eivät osaa käyttää rahaa.
Tähän voidaan todeta että tuoreen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan (Kauppalehti 26.1.2016) köyhät eivät ole läheskään yhtä alttiita tekemään tiettyjä taloudelliseen toimintaan liittyviä virheitä kuin varakkaat kanssaihmiset. Jos oletetaan että jonkun pankin pääekonomisti todennäkköisesti on aika hyvätuloinen, köyhä ei ole yhtä altis tekemään virheitä kun jonkun pankin pääekonomisti. Kuten esimerkkiksi se ennakkoluulo että köyhät eivät mukamas osaisi käyttää rahaa.
Pankkikonttorien uusi tehtävä on neuvonanto, joka on uusi hieno ilmaisu sille että myydään pankki- ja hallintapalveluja. Myös kaupat ja muut yritykset poistavat mahdollisuuden maksaa käteisellä, mikä on nähtävä suurena yhteiskunnallisena ongelmana. Helsingin kaupungin eräs lautakunta on poistamassa mahdollisuuden maksaa pysäköintimaksua kolikoilla. Päättäjien mielestä kyseessä on kuitenkin pikemminkin etu.
Mitä enemmän maksuja tehdään eri tietojärjestelmien kautta, sitä enemmän voidaan valvoa ja kyseenalaisia kulutustottumuksia jopa estää.
Poliitikot ja byråkraatit rakastavat valvontaa. Jos ei ihmisiä voida valvoa ja kontrolloida sillä että heitä tehdään riippuvaisiksi tukiaisista tai huomattavalla velkaantuneisuudella, voidaan aina sulkea heidän suunsa valvomalla ja kontrolloimalla mihin he käyttävät rahansa.
Yhteiskunnassa jossa ei käytetä käteistä on tietysti myös paljon helpompaa laittaa hankalat yksilöt kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle, tosiasiallisesti lainsuojattomiksi. Parilla hiiren näpäytyksellä evätään heiltä pääsy kaikkiin pankki- ja maksupalveluihin.
Ne jotka kannattavat käteisen rahan käytön poistamista esittävät usein että käteinen raha helpottaa rikollista toimintaa ja pimeät työmarkkinat ja että niillä, joilla on puhtaat jauhot pussissaan, ei ole mitään pelättävää.
Kuka päättää kenen jauhot ovat puhtaat?
Mitä rikollisuuteen tulee, korttiyhtiöt ja pankkit ovat jo kauan pitäneet salassa korttipetosten todelliset kustannukset ja korvanneet menetykset niille asiakkailleen, jotka ovat joutuneet petosten kohteeksi ilman omaa syytä. Joitakin hajanaisia tietoja on kuitenkin olemassa tästä, jotka antavat aiheen olettaa että kustannukset ovat todella mittavat.
27.11.–15.12.2013 välisenä aikana murtauduttiin Target (sopiva nimi, eikö vain) nimisen yrityksen tietojärjestelmään Yhdysvalloissa. Tietomurron seurauksena jouduttiin uusimaan reilut 20 miljoonaa maksukorttia, joka aiheutti yli 200 miljoonan dollarin kustannukset. Tapauksen muista taloudellisista vahingoista ei ole tarkkoja tietoja. On kuitenkin syntynyt vahingoja kun on tehty ostoja varastettujen korttien tiedoilla. Varastettuja korttitetoja on myyty. Keskimääräinen hinta on kuulemma 26,85 dollaria per myyty korttitieto. Miljoonalla kortilla nettoaa siis 26,85 miljoonaa dollaria keskimäärin. Jokainen voi sitten kerrata tämän kahdellakymmenellä.
Huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana vuonna 2014 murtauduttiin Home Depot kauppaketjun tietokonejärjestelmiin ja vietiin 56 miljoonan käyttäjän korttitiedot.
Rikolliset hykertelevät tyytyväisyydesta ja kiittävät. Kiinni jäämisen riski on häviävän pieni ja rikollinen hyöty on paljon suurempi kun jos ryöstäisi väkivaltaisesti jonkun rahakuljetuksen tai pankkikonttorin.
Englannissa on voitu todeta että viranomaiset pimittävät tietoja maksukorttipetoksista. Elokuussa 2014 uutisoitiin että Englannissa rikollisuus olisi kasvanut vuodessa 50%, jos tilastoihin olisi otettu mukaan myös kaikki maksuvälinepetokset. Tilastoista pimitettiin kuitenkin 3,8 miljoonaa maksukorttipetosta. (Daily Mail 13.9.2014)
Vuonna 2013 maksuvälinepetosten suorat taloudelliset menetykset Englannissa olivat 58,9 miljoonaa puntaa mikä oli 7% lisäys edellisvuodesta. Jos mukaan lasketaan myös identiteettivarkaudet, kloonatut maksukortit, ja joitakin muita seurannaisia vahinkojen summa nousee runsaaseen 450 miljoonaan puntaan mikä oli 16% lisäys edellisvuodesta. (Daily Mail 15.3.2014)
On esitetty että käteisen rahan käsittely on epävarmaa, on tähdennetty ryöstöjen mahdollisuutta, ja on väitetty että käteisen rahan käsittely on sika-kallista. Voidaan kuitenkin kysyä ovatko korttimaksut halvempia, jos ottaa huomioon että järjestelmä tällöin vaatii koko joukon teknillisiä ratkaisuja, jatkuva mahdollisuus yhteydenpitoon johonkin pankkipalvelimeen jokaisen maksun kohdalla ja järjestelmiä joiden jatkuva ylläpito on erittäin kallista, koska niitä jatkuvasti joudutaan varmistamaan.
Pankit perivät myös mojovia maksuja sekä korteista että jokaisesta maksutapahtumasta. Ja maksajana on viime kädessä aina asiakas vaikkakin epäsuorasti ja viiveellä.
Yhteiskunnassa ilman käteistä rahaa pankeilla ja vastaavanlaisilla laitoksilla on monopoli, mitä tulee maksujen suorittamiseen, ja sen tähden voidaankin sanoa että heillä on yksityistetty verotusoikeus. Sellaista ei ole ollut yhteiskunnassamme sen jälkeen kun aateliset olivat suuromistajat joilla oli hyvin pitkälle meneviä oikeuksia ja hyvin vähän velvollisuuksia.
Demokraattisessa yhteiskunnassa on aivan välttämätöntä että on olemassa maksujärjestelmä, joka ei ole riippuvainen tekniikasta, joka on anonyymi, ja jonka viranomaiset ja yritykset eivät pysty kontrolloimaan. Kuka tahansa kansalainen pitäisi laillisesti pystyä ostamaan toiselta kansalaiselta mitä tahansa ilman että tätä tallennetaan tai rekisteröidään tai että se olisi mahdollista vain ja ainoastaan jos joku kolmas osapuoli sitä hyväksyy.
Oikeus lukea haluamansa kirja tai oikeus lausua mielipiteensä vaikkakin tämä sattuisi olemaan vähemmän mairitteleva vallanpitäjille, toimii samalla tavalla. Tai ainakin pitäisi toimia. Sellaisten perusoikeuksien rukkaaminen on vakava asia. Että niitä edes kyseenalaistetaan on todella huolestuttava eikä sitä voi mitenkään hyväksyä.
Onko kohtuullista että pankki kieltäytyy käsittelemästä käteistä rahaa? Onko kohtuullista että elinkeinonharjoittajat ja toimitsijat jotka tarjoavat tavaroita ja palveluja yksityishekilöiden ostettavaksi katsovat omaavansa oikeuden kieltäytyä ottamasta vastaan maksua käteisen rahan muodossa? Onko kohtuullista että pankkikulut ovat suuremmat kun ostettavan tavaran tai palvelun arvo? Että ne ovat suuremmat kun elinkeinonharjoittajan voitto? Että ylipäätänsä on olemassa sellaista kun pankkikulut? Onko kohtuullista ettei ole olemassa minkäänlaista lainsäädäntöä jotka estäisivät nämä, kansalaisen kannalta nähtynä, huononnukset?
Ei. Ei ole.
Yhteiskunnassa ilman käteistä rahaa olet kuin olisit pankin ikioma seksiorja, joka on suostuttava kaikkeen, jokaiseen herransa oikkuun, ennen kun saa lupaa jokapäiväisen leipänsä ostamiseen.
Tätäkö haluat?