Valtiopäivien avajaispuheessaan presidentti Niinistö nosti niin sanotusti kissan pöydälle. Jakolinja on siinä, että hädänalaisia pitää auttaa ja muiden tuloa estää, jotta apua todella tarvitseville voitaisiin apua antaa. Elintasosurffailijat kaventavat aitojen pakolaista auttamismahdollisuuksia.
Perussuomalaiset taputtivat heti. Presidentti on heidän linjoillaan. Kummasti samaa henkii myös Kokoomus ja Keskusta eli hallitusrintama on jokseenkin yhtenäinen. Varoittavia ja ihmetteleviä puheenvuoroja on kuultu sosialidemokraateilta, Vihreiltä ja Vasemmistolta. RKP:n ja KD:n kannoista en itse ole saanut selvää. Tuskinpa he presidentin ohjeistusta noin vain suostuvat noudattamaan.
Niinistön neuvoin Eurooppaan luodaan kahden kerroksen väkeä, ellei useammankin. Kun Euroopan Unionia luotiin keskeinen periaate oli pääoman, palveluiden ja väestön vapaa liikkuvuus yhteisön sisällä. Pääoma alkoikin heti rellestää vapaana, palvelut vähän jäljempänä ja sitten ihmiset.
Ihmisten vapaata liikkumistaan edisti ennen kaikkea yhteinen valuutta. Rajoilla ei tarvittu enää passin tarkastuksia eikä valuutan vaihtoa. Nyt vapaa liikkuvuus on uhattuna. Syynä ovat pakolaiset, joita on tullut toista miljoonaa joko ilman papereita tai puutteellisin tiedoin. Turkin vastainen raja vuotaa eniten.
Pakolaisvastaisuus on nostanut päätään kautta koko maailman. Australia sijoittaa sinne pyrkiviä kaukaisille pikkusaarille epämääräisiin oloihin. Kanadan siirtolasispolitiikka kehutaan, kun sinne ei ole juuri muuta kuin haluttua työperäistä maahan muuttoa. USA:lla on oma pakolaisongelmansa eteläisten naapurien kanssa, eikä sinne Euroopasta lisää pakolaisia haluta.
Perusongelma on siinä, ettei rajoja noin vain suljeta. Välimeressä riittää saaria, joiden kautta ihmisiä Eurooppaan salakuljetetaan lähes teollisuusmaisesti ja välittäjät käärivät pakolaisten hädällä suuria voittoja. Kiinalaisten kumiveneiden ja pelastusliivin kysyntä on kasvanut huimasti.
Niin kauan kuin Syyriassa ja Irakissa sekä Libyassa ja muissakin Pohjois-Afrikan maissa vallitsee sotatila pakolaisvirta sen kuin kiihtyy. Venäjä on omilla sotatoimillaan pahentanut tilannetta olennaisesti. Rauhanneuvottelut ovat vasta aluillaan. Nopeaa tulosta ei ole odotettavissakaan.
Suomi on todella vaikeassa välikädessä, jos Venäjältä alkaa tänne virrata ihmisiä tuhansittain. On helppo sanoa, että pitää turvautua EU:n yhteiseen rajavalvontaan. Miten se Suomen pitkällä maarajalla toimisi, kun se ei toimi missään muuallakaan kuin juhla- ja kiihotuspuheissa. Toistaiseksi on pärjätty diplomatialla, mutta keskusteluja on käyty vain henkilöiden kanssa, joille Venäjällä rajavalvonta ei kuulu. Ratkaiseva henkilö on Putin. Nähtäväksi jää, milloin häneen tässä asiassa saadaan ihan aikuisten oikeasti toimiva puheyhteys.
Venäjän intressi on lyödä kiilaa EU:n jäsenmaiden väliin siten, että jäsenmaat neuvottelevat pakolaiskysymyksestä suoraan Venäjän kanssa ikään kuin se olisi vain kahden keskeinen kysymys ilman laajempaa yhteyttä muuhun Eurooppaan. Venäjän osalta se pitää osin paikkansakin. Sinne siirtolaisia on kertynyt vuosien mittaan talouden nousun aikana. Nyt talous sakkaa ja tarpeellinen siirtotyövoima onkin muuttunut haitalliseksi ulkomaalaisväestöksi.
Odotettavissa siis on, että pakolaisvirta pysyy ennallaan tai kiihtyy. Se vähenee vain, jos ja kun ne maat ja alueet, joista pakolaisia eniten lähtee, saadaan rauhoittumaan. Sen sijasta nyt ratkaisuksi tarjotaan tiukentuvaa rajavalvontaa, tehostettua tulijoiden lajittelua ja palautusta sekä alentuvia avustusvaroja. Sitä on EU:lta vaatinut erityisesti Englanti jäsenyytensä jatkon ehtona.
Presidentin puhe sopii erityisen hyvin tähän saumaan. Realismia siinä toimintamallissa on vähän, uhoa ja pakolaisuusvastaista mielistelyä sitäkin enemmän. Siinä jää syrjään se, ettei pakolaisuus ole pakolaisten itse aiheuttamaa kuin siltä osin, että he ovat paenneet turvattomia tai muutoin toivottomia olosuhteita. Niiden korjaamiseen pitää keskittyä, eikä pakolaisten ihmisoikeuksien rajaamiseen, mikä tekee heistä alun alkaenkin toisen ellei peräti kolmannen luokan ihmisiä.