En oikein ymmärrä politiikkaa… Tietääkseni meillä on oikeisto- ja vasemmistopuolueita. Kun oikeistopuolueet (kokoomus) ovat vallassa, verot kiristyvät ja julkiset menot kasvavat tavallista enemmän. Muualla maailmassa tämä menee jotenkin muuten, mutta meillähän onkin suomalainen järjestelmä.
Mutta en kyllä ymmärrä vasemmistopuolueidenkaan toiminnan logiikkaa. Juuri nyt kuuluu kova huuto siitä, että opintotukia leikataan. Paavi Arhinmäki kertoo tiedotteessaan 1.3, että ”opiskelijat ovat jo valmiiksi kaikkein pienituloisin väestöryhmä ja nyt hallitus on kirveellä lohkaisemassa heidän perustoimeentulostaan yli 25 prosenttia pois. Moni opiskelija joutuu nyt jo värjöttelemään leipäjonoissa. Ministeri Grahn-Laasonen haluaa ajaa loputkin opiskelijat leipäjonoihin.”
Hetkinen. Miten tämä nyt menikään. Ainakin yliopisto-opiskelijat ovat maan kaikkien hyväosaisin väestöryhmä. Yliopistoon päässeen elinikäiset tulot kasvavat (verojen jälkeen) keskimäärin puolella miljoonalla eurolla sillä siunatulla hetkellä, kun tieto opiskelupaikasta tulee verrattuna niihin huonompiosaisiin tovereihin, joiden osaksi jää siirtyminen työelämään. Parhaiten palkatuilla, kuten juristeilla, opiskelupaikka tietää keskimäärin yli miljoonan euron lisätuloja. Ilmainen opetus kustantaa keskimäärin 40 000 euroa tutkintoa kohden erilaisten tulonsiirtojen (opinto- ja asumistuki, ateriatuki, opintolainojen subventiot ja erilaiset alennukset) tehdessä saman verran. Ne jotka jäävät opiskelupaikkaa paitsi, eivät saa mitään – saavathan he tosin maksaa korkeasti koulutettujen ilmaisen opiskelun ja tuet. Rahaa köyhiltä rikkaille. Siinä on reilu meininki suomalaiseen tyyliin.
Niin sanottu ilmainen korkeakouluopetus ei ole ainoa asia, joka tökkii. Ajatellaan vaikka maahanmuuttoa. Vasemmistopuolueet kannattavat ehkä kiivaimmin maahanmuuton lisäämistä, vaikka selvää on, että maahanmuutto merkitsee matalapalkka-aloilla elintason (palkkojen) selvää laskua. Sen sijaan pääoman tuotto kasvaa työvoiman määrän kasvaessa ja siten myös pääomatulot kasvavat. Tuloerot kasvavat osin tästä syystä ja osin siitä syystä, että palkkojen lasku kohdistuu nimenomaan alhaisen tuottavuuden työtehtäviin, kun taas korkeasti koulutetuilla (ja pääomaa omistavilla) tulot kasvavat. Luulisi, että tämä on juuri sitä kehitystä, jota vasemmiston pitäisi vastustaa, mutta ei, päinvastoin.
Yhtä vähän ymmärrän vasemmiston haikailua inflaation perään ja intoa vaatia elvytystä kaikissa suhdannevaiheissa. Kaikessa raadollisuudessaan elvytys tarkoittaa tulojen siirtämistä tulevilta sukupolvilta nykyisille: lainaamista ilman, että lainan antajan hyväksyntää kysytään. Vanhassa maailmassa tämä oli vielä verraten kivutonta, kun elintaso kasvoi reipasta vauhtia niin, että yhden sukupolven aikana tulot kasvoivat yli kaksinkertaisiksi (3 %:n talouskasvu tekee 30 vuodessa 143 %). Mutta ajat ovat muuttuneet. Nyt on täysin mahdollista, että henkeä kohden lasketun BKT:n kasvu jää nollaan – tai ainakin luku on kovin, kovin pieni (esimerkiksi ½ prosentin vuosikasvu tekee 30 vuodessa vain 16 %). Verotus tulee joka tapauksessa kiristymään ja voi hyvinkin olla, että seuraava sukupolvi on ensimmäistä kertaa vuosisatoihin huonotuloisempi kuin nykyinen. Miten ratkaisemme tämän ongelman? Lahjoitamme seuraavalle sukupolvelle julkista velkaa 100 % BKT:n arvoon suhteutettuna. Miltä muuten tuntuisi jos perunkirjoituksessa lätkäistäisiin käteen velkakirja, jossa velkasumma vastaisi kahden vuoden työtuloja. Sanottaisiinko, että olipa tämä vanhemmilta reilu meininki. Vai olisiko se vain tasa-arvoa?
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/4418/4156
Matti Viren