Olen pettynyt perussuomalaisten nykytilaan. Ahkeralla ja onnistuneella kampanjoinnilla puoluejohto ja kenttäväki saavutti jatkojytkyn, jonka jälkeen puolue otettiin mukaan hallitusneuvotteluihin.
Hallituneuvotteluihin piti mennä ja tavoitella aidosti hallituspaikkaa, niin puolue oli kansalle luvannut. Mutta hallitusneuvotteluissa puolue luopui liian helposti ja nopeasti omista tavoitteistaan.
Kun jälkikäteen katsoo hallitusneuvotteluiden kulkua, niin voi päätellä, että ne susjuivat niin hyvin, koska perussuomalaiset halusivat varmistaa hallituspaikkansa ja puolueen neuvottelijat eivät onnistuneet taikka halunneet saada tavoitteita läpi.
EU-politiikassa puolue on joutunut käytännössä kokonaan tavoitteistaan. Tukipakettipolitiikka käy meille, emme onnistuneet neuvottelemaan EU-jäsenmaksuja pienemmäksi ja Suomi osallistuu laittomien maahanmuuttajien taakanjakomekanismiin. Ehkä pahimpana kaikista, niin puolueelle on täysin ok, että Suomi jatkaa kansantalouttamme kurjistavassa eurossa, vaikka se vaatii toimiakseen Brysselistä johdetun tulonsiirtounionin.
Maahanmuuttopolitiikassa hallitusneuvotteluissa saatiin kohtuullinen tulos, mutta sisäministeriksi päätynyt Orpo toimii hallitusohjelman vastaisesti ja oletettavasti vesittää hyvät linjaukset. Hallituksen talouspolitiikka on ihan kohtuullista, mutta tuskin ratkaisee Suomen erittäin pahoja ongelmia.
Puolue on ottanut nyt taktiikakseen epämääräisen selittely- ja sumutustaktiikan. Esimerkiksi lupasimme puolittaa autoveron. Sitä leikattiin vain 200 miljoonalla eurolla, mutta ajoneuvoveroa korotettiin 150 miljoonalla ja muodotettiin uusi 50 miljoonan venevero. Eli siis rikottu vaalilupaus, mutta silti kehtaamme väittää pitävämme lupauksemme.
Hallituksessa mukanaoloa on perusteltu siten, että näin olemme mukana päättämässä asioista, emmekä joudu oppositioon syrjään. Minä en anna arvoa sille, että puolueemme edustajat ovat niissä pöydissä, missä päätöksiä tehdään, jos ne päätökset ovat täysin linjojemme vastaisia.
Puolue tarvitsee ryhtiliikkeen ja sellaiseen tarjoaa Sebastian Tynkkynen. Nettisivuillaan hän kirjoittaa hyvin puolueen nykylinjan ongelmista. (http://sebastiantynkkynen.com/miksi-ehdolla/)
Olen tuntenut Sebastianin kolme vuotta ja oppinut, että hän on suoraselkäinen isänmaan mies. Hän on aina valmis laittamaan itsensä likoon aatteen puolesta, eikä suostu vaikenemaan vaikeistakaan asioista. Ääni Sebastianille on ääni Suomen itsenäisyyden puolesta.
Jos emme nyt ryhdy ajamaan tavoitteitamme, niin milloin sitten?
Suomi on suurissa taloudellisissa ongelmissa, joten meillä ei ole varaa EU:n ja monikultturismin älyttömyyksien kustannuksiin. Isänmaa tarvitsee sellaista kansallismielistä politiikkaa, jota Sebastian ajaa.
Meillä on unelma. Meillä on Sebastian.