Demokratian toteutuminen yhteiskunnassa vaatii muun muassa poliittisen keskustelun, eli eri mielipiteitä omaavien ihmisten järkevän kanssakäymisen, onnistumista. Tätä kanssakäymistä vääristävät monet seikat, joista haluan nostaa esille kognitiiviset vinoumat. Kognitiivinen vinouma on käsite, jolla viitataan ihmisten taipumuksiin hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan sekä saamaansa informaatiota erilaisin tavoin. Näitä vinoumia tapahtuu eritasoisina jokaisen ihmisen mielipiteenmuodostuksessa jatkuvasti, ihmiseltä itseltään huomaamatta (sillä eiväthän aivot voi huomata aivojen itse tekemiä virheitä), ja siten poliittinen keskustelu on vääristynyt jo ennen alkamistaan. Kognitiivisten vinoumien kategoriaan on lykätty aimo läjä termejä, joista käyn muutaman omasta mielestäni aiheeseen liittyen oleellisimman läpi.
Pienten lukujen laki viittaa ihmisen taipumuksiin yleistää pienten otosten perusteella. Esimerkkinä voimme käyttää kylän ukkoa, Penttiä. Pentti ei usko ilmastonmuutokseen, sillä tänä talvena on tullut enemmän lunta kuin edellisenä. Toissa talvenakin oli ennätyspakkaset, joten eihän ilmasto ole voinut lämmetä. Tämä vinouma siis estää ihmistä tarkastelemasta asioiden kokonaiskuvaa, kun hän on ehtinyt jo muodostaa mielipiteensä sen pienen informaatiomäärän perusteella, joka hänelle on ollut sillä hetkellä tarjolla.
Ylivertaisuusvinoumalla tarkoitetaan ihmisen taipumusta yliarvioida itsensä jossakin suhteessa, aiheeseen liittyen tarkastelemme nyt tätä vinoumaa tiedollisisten taitojen osalta, jolloin siitä käytetään myös nimitystä Dunning-Kruger -vaikutus. Tyypillisesti ihminen yliarvioi tietotaitonsa erityisesti niilllä osa-alueilla, joissa ne ovat hänellä kaikkein vajavaisimmat. Tämä johtuu siitä, että tiedon puute aiheuttaa myös kyvyttömyyden arvioida realistisesti omaa tietotaidon tasoaan.
Virheellisessä konsensusefektissä yksilö projisoi oman ajattelutapansa muihin yksilöihin, eli olettaa kaikkien muidenkin ajattelevan samalla tavoin kuin itsensä. Tätä vinoumaa vahvistaa sosiaalinen media, jossa ihmisen lähipiiriin on yleensä kerääntynyt pääsääntöisesti muita samalla tavoin ajattelevia ihmisiä, ja näin virheellinen konsensus saa todisteita päivästä toiseen. Vaikka ihminen tiedostaisikin, etteivät esimerkiksi hänen Facebook-kaverinsa ja muu tuttavapiiri ole kattava otos muusta yhteiskunnasta, jättävät näiltä kuullut näkemykset silti alitajuntaan sen tuntuman, että ”tätä mieltä kaikki ovat.” Tämän takia usein vastakkaista mielipidettä edustavat väittävät molemmat koko Suomen kansan olevan sanojensa takana.
Haloefekti ja sen ilkeä pikkuveli stigma-ilmiö näkyvät hyvin voimakkaasti nykypäivän Suomen poliittisessa keskustelussa. Haloefekti viittaa siihen, kuinka kohteeseen, jolla on jokin itselle myönteinen ominaisuus, liitetään muitakin positiivisia piirteitä, ja mahdollisesti jätetään huomiotta sen negatiivisia piirteitä. Varsinkin voimakkaan puolueuskollisissa ihmisissä voidaan havaita tällaista mielipiteen muodostuksen vinoumaa. Esimerkiksi maahanmuuttokriittinen uskoo herkemmin Jussi Halla-Ahon väitteen, ja ohittaa siihen kohdistuvan, aiheellisenkin, kritiikin. Samalla tavoin vihreiden kannattaja toimii vaikkapa Emma Karin osalta. Tällöin ihmisen mielipiteen varsinaisesti muodostaakin hänen kannattamansa henkilö, eikä ihminen itse. Stigma-ilmiö toimii samalla tavoin, mutta päinvastoin. Esimerkkinä ajattele, kuinka suhtautuu voimakkaasti maahanmuuttokriittinen mihin tahansa Emma Karin väitteeseen, tai uskollinen vihreiden kannattaja Halla-Ahon vastaaviin. Varsinaisella väitteellä ja sen perusteluilla ei mielipiteen muodostuksessa ole niinkään merkitystä, sillä ”kyllähän minä jo tiedän, mitä asiaa tuo ajaa.”
Tarkoituksella jätin viimeiseksi vahvistusvinouman, joka on kognitiivisista vinoumista katalin, sillä se on niistä vaikein huomata, ja aina läsnä. Vahvistusvienouma viittaa ihmisen taipumukseen puoltaa omia ennakkokäsityksiään ja hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Suomeksi tämä tarkoittaa luontaista taipumusta olla muuttamatta mieltään, ja nähdä vain omia mielipiteitä puoltavat todisteet. Jos huomaat esimerkiksi nettiväittelyn aikana googlettavasi vain hyviä vasta-argumentteja sen sijaan, että etsisit mahdollisimman monipuolisesti tietoa aiheesta, olet parhaillasi vahvistusvienouman vaikutuksessa. Myös tämä vinouma voimistuu sosiaalisen median kautta. Kun ihminen jo luonnostaan rekisteröi alitajuntaansa mieluummin omia mielipiteitään tukevaa informaatiota hyläten sitä vastustavan tiedon, sosiaalisessa mediassa todennäköisesti samanmielisten suhteellinen määrä johtaa siihen, että näitä todisteita oman mielipiteen oikeutuksesta on entistä enemmän.
Jätän tässä kirjoituksessa pois argumentaatiovirheet, jotka sinällään olisivat myös laskettavissa kognitiivisten vinoumien piiriin ja ovat poliittisen keskustelun osalta tärkeitä (erityisesti olkiukko), mutta tarvitsisivat kunnolliseen tarkasteluun kokonaan oman kirjoituksensa. Tässä yksi.
Kognitiiviset vinoumat kaikkinensa ovat normaaleja ihmismielen ominaisuuksia, joita ei siellaisenaan tarvitse hävetä. Päinvastoin, ainut keino näiden vinoumien hallintaan on ensinnäkin tiedostaa, että ne tulevat olemaan läsnä aina, joka ikisen päätöksen, väittelyn ja muun keskustelun aikana. Ja jos tunnistit tämänkaltaisia vinoumia jonkun kanssasi eri mieltä olleen ajattelussa, voit hyvinkin olla oikeassa, mutta mikäli et näe niitä omassa ajattelussasi, tarkoittaa se vain sitä, että ne hallitsevat sinun päätöksentekoasi ja mielipiteenmuodostustasi sinun tietämässäsi. Voit taistella näitä vinoumia vastaan myös näiden kahden neuvon avulla:
1. Kuuntele vastaväittelijääsi ymmärtääksesi, älä vastataksesi.
2. Seuraavan kerran kun huomaat etsiväsi tietoa voittaaksesi väittelyn, etsi ensimmäiseksi kaikki se tieto, joka on ristiriidassa nykyisen mielipiteesi kanssa ja lue se ajatuksella läpi.
Välttääksemme joutumista näiden vinoumien ikeen alle, muistakaamme siis aina ja ikuisesti tämä kultainen sana: itsekritiikki.