Hallitus kaavailee yli 75 -vuotiaiden vammaisten etuihin vähennyksiä. (http://goo.gl/DTCEnB) Suunnitelma on karmiva esimerkki nykyhallituksen toimintamallista. Valtion talouden kohentaminen on sen varassa, mitä kaikkein heikompien eduista kehdataan tinkiä. Tukileikkauksilla haetaan 61 miljoonan euron säästöjä. ja ne kohdentuvat henkilökohtaisen apuun, kuljetuspalveluihin ja palveluasumiseen. Nyt lakisääteinentuki muuttuu harkinnanvaraiseksi.
75 vuoden ikäraja on hatusta vedetty. Perusteena ei ainakaan ole se, että 75 vuotta täyttäneiden vammaisten tulot olivat nousussa, josta syystä heillä on enemmän varaa kustantaa tarvitsemansa palvelut tai osan niistä. Sen sijaan liikuntakyky heikkenee ja sairastavuus sekä näiden myötä avun tarve on kasvussa. Vammaisilla ei myöskään voi olla säästöjä, koska useimmilla ei ole työtuloja koskaan olutkaan. Tietysti vammainenkin voi periä omaisuutta ja saada siten varallisuutta, mutta se on eri asia.
Ministeri Rehulan mukaan kyse on normitalkoista. Samalla hän vakuuttaa, että jokainen saa ne palvelut, jotka hän tarvitsee, vaikka muutoksella pyritään myös säästöihin. Selitys on ontto. Ainoa varma tulos on, että ikääntyneiden vammaisten hoivan taso heikkenee kaikissa niissä tapauksissa, joissa vammaisen omaiset eivät ryhdy palveluiden maksajiksi. Siihen hyvin harvoilla on mahdollisuutta oman heikon talouden vuoksi.
Hallitus vetäytyy myös sen fraasin taakse, että palveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnille ja kunnat muuttavat tuet harkinnanvaraisiksi. Tämä kaavailu ei sovi soten toteutukseen. Kun muut terveyspalvelut siirtyvät sote -alueille, miksi ikääntynet vammaiset pitää jättää kuntien vastuulle. Suunnitelma on yhtä looginen kuin muutkin tämän hallituksen suunnitelmat, joita vatuloidaan ees taas ja lopulta vedetään takaisin.
Viime viikkoina on nähty hallituksen toimien vastustamiseksi monenlaisia mielenilmauksia. Tässä on yksi kohde lisää.