Koskaan ei pitäisi päivän ensimmäisenä asiana ryhtyä katsomaan sosiaalisen median päivityksiä. Ihan asiallisen sisällön sekaan ujuttautuu liian usein tekstiä, joka saa surulliseksi. Tulee tajunneeksi, että niin monelle ihmiselle näkyvillä oleminen on keskustelun laatua tärkeämpää.
Ei ole absoluuttiista oikeaa keskustelua, mutta on kuitenkin mahdollisuuksia yrittää kohti parempaa. Tänään aamulla tämä asia tuli jälleen mieleeni, kun Linkedin palvelussa oli jaettu kaaviokuvaa USA:n presidentinvaalien mediakäytöstä. Sen mukaan Donald Trump on aivan ylivoimainen ilmaisen median käyttäjä verrattuna muihin ehdokkaisiin.
Ihanko totta?
Jos Hjallis Harkimo sanoisi, että virolaiset ovat raiskaajia (Trump sanoi viime kesänä, että meksikolaiset ovat raiskaajia), niin eiköhän jo valmiiksi tunnetun henkilön suosio mediassa räjähtäisi aivan sfääreihin. Ei taatusti olisi ainuttakaan ilmaista tai maksullista mediaa, joka ei sitä siteeraisi ja sen lisäksi juttu löytyisi 100 % varmuudella myös ulkomaisista medioista.
Sinänsä tämä taulukon jakaminen ei vielä ollut kuitenkaan se surullisin osa.
Surullisempaa oli se, että taulukkoa jakoi täysin kritiikittömästi tunnettu somevaikuttaja. Moni somevaikuttaja väittää vain provosoivansa tai heittävänsä keskusteluaiheita, joilla saadaan keskustelua aikaiseksi. Heille ei ole mitään ongelmaa siinä, että väite voidaan ymmärtää täysin väärin ja se voi luoda täysin turhia tai väärään suuntaan meneviä reaktioita. Jotkut heistä ovat ajattelemattomuudessaan kotimaisia trolleja. Esiintyvät uskottavuutensa varjossa ajattelemattomasti ja ottavat muutkin mukaan omaan ajattelemattomuuteensa.
Maksettua mediaa on aina kritisoitu puolueellisuudesta, faktojen heikkoudesta, virheistä ja vääristelyistä. Toimittajien sidonnaisuuksista puhutaan ja niitä halutaan kaivella. Mutta kun somevaikuttaja pistää oman agendansa mukaista viestiä (provosoin, haen huomiota, haen vaikuttamisen mahdollisuutta, oman agendani edistämistä), häntä ei tuomita samalla tavalla. Ei, koska hänellä ei ole journalistista vastuuta tekemisistään. Joskus tuntuu ettei edes poliittista. Jos faktat osoittautuvat vääriksi, provosointi liioitelluksi, yksisilmäisyys oman agendan mainostamiseksi, hän voi aina vetäytyä sen taakse, että "tämä on vain minun mielipide".
Some -presidentti tarkoittaisi siis käytännössä presidenttiä, joka ei ota vastuuta sanomisistaan. Siksi hän voi heittääkin ihan mitä huvittaa. "Kaikkihan tietävät, että nämä ovat vain mielipiteitä". Kansalaiset nousevat taistelemaan, kaupungit palavat, mutta syy ei ole viestintuojan. Syy on niiden, jotka eivät ymmärtäneet viestiin liittyvää ironiaa."
Eikö tämä maa ja maailma ole aika hassu? Ne jotka yrittävät kantaa vastuutaan, perehtyä asioihin, välttää turhaa provosointia ja ratkaista asioita, joutuvat näin vahvaan alakynteen niiden kanssa, jotka hakevat narsistisesti paikkaa auringossa? Puhuvan pään paikkaa ja mahdollisuutta sanoa kaikille mitä ajattelevat.
Kun he saavat tämän mahdollisuuden, nämä somekuninkaat ja kuningattaret käyttävätkin tilaisuutensa siihen, että hakevat entistäkin suurempaa yleisöä, huumaantuvat saamaansa julkisuuteen, lopettavat henkisen kehityksen ja taantuvat teinin tasolle.
Huh huhuijaa. En tiedä mitä tähän enää sanoisi...