Tapahtui 60- 70 luvulla. Tapahtumapaikkana syrjäinen kylä Ylä- Savossa. Oli kaksi kyläkauppaa. Oli kansakouluja 15 km välein. Kulki linja- autot. Kauppa- auto toi elintarvikkeet 10 m päähän pirtin rapuilta. Kirkonkylällä oli poliisi ja oma nimismies.
Tehtiin metsätyöt moottorisahalla, ja hevosella kuljetettiin tien varteen. Navetassa kuusi lehmää ja tallissa hevonen. Elonkorjuutyöt tehtiin kolmen talon kesken porukalla. Perunat nostettiin talojen välisillä perunannostotalkoilla. Kun oli perunat nostettu, oli ruokailun aika ja ruokana oli mykyrokkaa.
Kylillä vallitsi hyvä henki. Valot loistivat iltaisin useimman pellon ja metsän reunoista. Silloin ei notkuttu facebookissa eikä netissä. Oli aikaa käydä naapurissa ajatustenvaidossa. Ei laitettu fasebookissa viestiä, eikä soiteltu, että oletteko kotona. Mentiin vaan, ja kahvithan ne vieraalle keittivät.
Tällaista oli elämä lapsuudessani 60- 70 luvulla. En osaa sanoa absoluuttisesti, oliko se elämä parempaa kuin tämänpäiväinen. Eikä sitä osaa sanoa kukaan muukaan. Nykypäivästä en kirjoita sanaakaan, sen näkee jokainen katsellessaan ympärilleen.
Keke Rosbergiltä kysyttiin joskus, että mikä merkitys formuloissa on paalupaikalla, johon Keke vastasi, että asialla on puolensa ja puolensa.
Tämä Kekeltä lainattu toteamus lienee kompromissi edelliseen pohdiskeluun aikojen paremmuudesta.
Mutta aika jota kuvasin, oli ennen yt- neuvotteluja.