Yhteiskunnassamme keskustelua hankaloittaa melko kömpelö tapa oikeuttaa arvoihin vetoavalla retoriikalla päätöksiä, joiden taustat ovat enemmänkin asenteellisia. Arvovetoisia sanoja (talkoot, tuottavuusloikka tai työntekjiästä huolehtiminen, heikompien puolen pitäminen) ainoastaan sovitellaan selitteiksi erilaisiin, usein kovin toisenlaisiin arvoihin kytkeytyviin tavoitteisiin. Asenteena on saada päätös läpi ja vaikka väkisin.
Arvoihimme soveltuu jostain syystä kontrollointi ja toisaalta kontrolloitavana oleminen. Monikin on ottanut sellaisen asenteen että heitä ei haittaa esim. olutmainosten kieltäminen, tosin jos kysyy mitä hyötyä he siitä ajattelivat olevan, niin he kohauttavat olkapäitään. Kuitenkaan kieltäminen ei häiritse heitä ja se tekee kiellosta siedettävän. Se on aika tavallinen tapa ajatella. Sanotaanhan Suomen olevan ainoa maa, jossa maksetaan ilolla viisikymppiä, jotta naapuri häviää satasen.
Kontrollin erilaiset muodot ovat tyypillisesti erilaisia säädöksiä, normeihin ja sanktioihin sidottuja arvojen heijastumia. Suomessa kuitenkin asenne on enemmän järjestelmä- kuin toimijalähtöinen. Ei ihme että maan johtajuusikoni oli pitkään Jorma Ollila, mies joka julkisesti kertoi olevansa "kontrollifriikki" ja nauttivansa minuuttiaikataulun noudattamisesta. Sittemmin tosin selvisi hänen olleen niin kontrollifriikki, että johtajana hänelle ei kukaan uskaltanut kertoa huonoja uutisia, koska hänen tapansa oli purkaa raivonsa viestintuojaan.
Mistä pääsemmekin näppärästi maahanmuuttopolitiikkaan ja etenkin Jussi Halla-ahon uran alkuun. Häneen kohdistui niin työpaikalla kuin sittemmin internetissä valtavaa henkilöön pyrkivää vihamielisyyttä, vain koska hän rohkeni sanoa jotain mitä osa lukijoista piti jollain tapaa sopimattomana. Sittemmin hän on saanut lukuisia toimittajia melko mielenkiintoiseen tilaan heidän ollessaan samassa ohjelmassa ja poissa ollessaankin parhaimmillaan kokonaisen studiollisen ihmisiä tekemään hänestä vakavalla naamalla jotain syvällistäkin analyysiä.
Saska Saarikoski toistaiseksi korjasi potin kun esitti Pressiklubissa tulkintanaan Halla-ahon haluavan "valkoisen, rotupuhtaan Suomen" ja olemalla pelottavan vakavissaan tämän oivalluksensa päätteeksi. Emme ole tavanneet sen enempää Saskan kuin Halla-ahonkaan kanssa, mutta uskallan sanoa ettei Halla-ahon arvomaailma sentään ole rotupuhdas, valkoinen Suomi.
Saska tuo asenteitaan työhönsä melko tökeröllä pensselillä. Yhdysvaltojen ensimmäisten esivaalien aikaan hänen mielestään Donald Trump oli perussuomalainen, verratessaan eduskuntapuolueiden arvoja sekä amerikkalaisia ehdokkaita. Jutun oli varmaan tarkoitus olla hyvinkin veikeä, mutta aika monelle se edusti jotain mihin he haluaisivat uskoa. Selvennykseksi voisi sanoa että Trump ei varmastikaan jakaisi perussuomalaisten näkemyksiä sääntelyssä, verotuksessa tai monessa muussakaan asiassa. Jos kyse olisikin jonkun kesätoimittajan hupijutusta, asia ei olisi jäänyt edes mieleen, mutta Saskan asemalla ja kokemuksella Hesarin kokoisessa talossa odottaisi vähän terävämpää ajatuksen lentoa. Eihän kyse ole siitä mitä ehdokkaat edustavat toimittajalle, vaan siitä mitä he ajavat ja kuinka tuo suhtautuu suomalaisiin poliittisiin arvoihin.
Talousarvoiltaan eli millaisia merkityksiä vaurauden syntymiselle nähdään, olisi Hillary Clinton varmaankin lähimpänä kokoomuslainen. Trump taas suomalaisissakin käsityksissä republikaani, jollaiseksi myös Matti Apunen luonnehti omaa poliittista suuntaustaan. Apunen ja Trump ovat molemmat vasemmiston mielestä vastenmielisiä, lähinnä siksi että he vaativat järjestelmää hölläämään otettaan ihmisestä. Individualismi on arvo, joskin on asenne kuvitella että silloin putoaa, vaikkei koskaan yksilöidä mitä sitten heidän mielestään tapahtuu. Asenteen paljastaa lopullisesti se, että sellaisia asioita joihin voitaisiin tehdä jotain valmisteluja, muutoksia tai uudistuksia, ei oikein osata kertoa. Oli vain tunne että jotain kauheaahan siinä voi käydä jos ei järjestelmä järjestele. Melkoinen elämänasenne.
Nykyisin maahanmuuttoon on vaadittu kontrollia varsin usean mielenosoituksen voimin eri puolilla Eurooppaa. Suomen oma käytäntö huomattiin hövelimmäksi kuin muiden ja alkoi tulla uutisia kuinka turvapaikanhakijoiden rikoksia hieman peitellään. Miksi näin menetellään? Koska viestintuoja olisi ammuttu, riippumatta mitä tahoa hän edustaa. Oli päätetty mitä asioista saa seurata ja muu on rasismia tai erilaisin heijastein lopulta siitä johtuvaa.
Nykyään humanitaarisin perustein ei enää saa oleskelulupaa ja asiasta on taitettu peistä jostain Astrid Thorsin aikaisista päätöksistä lähtien.
Suomen siirtyminen Tanskan mallia lähemmäs ohitettiin Iltalehdessä pikku-uutisella, samoin Hommafoorum oli melkolailla muuta asiaa täynnä.
Jostain syystä 700 henkilöä ei olekaan paljon, ei edes Hommalla, vaikka suurin osa joita uudistus koskee onkin somaleita.
Tosin jos olisi päätetty ottaa 700 somalia lisää, niin uskoisin vaikutuksen olevan ihan erilainen, eikä sitä ohitettaisi pikku-uutisella .
Monikin ilmoittautuisi puolustamaan päätöstä.
Jänniä juttuja.