Katsoin juuri tänään su 17.4. Armanin dokumentin bangladeshiläisistä romulaivanpurkaamoista. Se oli jotain todella sydäntä pysäyttävää.
Purkaamossa työskenteli alaikäisiä lapsia tienaamassa perheelleen ruokarahoja. Työolosuhteet olivat hengenvaarallisia, mitään turvatoimia ei juuri ollut ja näytti siltä, että työtä tehtiin jatkuvassa hengenvaarassa.
Arman haastatteli erästä työntekijää, 16-vuotiasta poikaa, jonka jalkojen päälle oli pudonnut iso teräslevy ja murskannut jalkojen reisiluut. Poika oli saanut vain kipsit, mutta luut olivat jätetty irralleen toisistaan. Niitä ei ollut yritettykään laittaa paikoilleen. Poika oli istunut jo lähemmäs puoli vuotta lattialla.
Kaaduin muutama viikko sitten kyljelleni maahan ja toinen käsi jäi alle ja luu meni kädestä kokonaan poikki. Sairaalaan mennessä käden kipu oli tuskallisen kova, mutta helpotti puudutuspiikin ja asiallisen hoidon saatuani.
En voi käsittää, että tämä 16-vuotias poika oli jätetty lattialle istumaan katkenneine reisiluineen ja helvetillisine tuskineen. Kärsimyksen näki pojan kasvoista.
Jos vaan joku tietää Armanin yhteystiedot tai onko kenties mitään avustuskeräystä tuon pojan hoitamiseksi saatu aikaiseksi?
Olen valmis osallistumaan keräykseen, että tuo poika pääsisi asianmukaiseen hoitoon ja operoitavaksi niin, että pääsee taas jalkeille. Ainakin ne, jotka ohjelman näkivät, uskoisin heidän tulevan tähän keräykseen mukaan ja ohjelma on varmaan Ylen tai jonkun muun (Jim) arkistoissa nähtävissä.