Tämän päivän hesarin kuukausiliitteessä esitellään kaksi suomalaista tutkijaa, jotka molemmat edustavat oman alansa ehdotonta huippua, maailmanlaajuisesti. Sana huippu käytetään nykyisin aivan liian löysästi, mutta niin Parpolan Askon (klassinen indologia) kuin Parpolan Simon (assyriologia) kohdalla ilmaisu on kohdallaan:
Suomalaiset superveljekset tulkitsevat tuhansia vuosia vanhoja kirjoitusmerkkejä (linkki)
Kannattaa lukea. Terävä kriitikko Seppo Heikinheimo mainitsi usein omaan tyyliinsä, ettei hirveästi kunnioita suomalaista tutkimustyötä "paitsi Parpolan veljekset!". Tunnen molempia miehiä jo lapsuudestani lähtien, koska he sattuvat olemaan serkkujani; kuukausliitekirjoituksessa mainittu prof Armas Salonen (assyriologi) oli vuorostaan enoni. Tässä hieno blogi tästäkin suurmiehestä (joka muun muassa taisteli Raatteen tiellä). Rauha-äitini syntyi aikoinaan Japanissa, kuten hänen Taimi-siskonsa ("Itu-täti": Parpolan veljesten äiti), koska isoisämme Kaarlo suoritti siellä lähetystyötä. Näin kiinnostus itään, menneisyyteen ja muinaisuuteen tartui vissi ensiksi Armas Saloseen ja ponkaisi sieltä eteenpäin Parpolan veljeksiin. Juuri edesmennyt Selma-siskoni oli vuorostaan hollantilainen assyriologi, joka kirjoitti mainion Enuma elisj-kirjan (babylonialainen luomiskertomus). Hassua ja kiinnostavaa, miten näin harvinainen tutkimusala pesiytyy yhden suvun sisällä, mutta samalla hyvä tekosyy tällaisen ylpeähkön blogin kirjoittamiseen.