Euroopassa toukokuun 9. päivä on juhlapäivä niin lännessä kuin idässä. Eurooppa - päivän ja voitonpäivän juuret ovat samat mutta näkökulmat vaihtelevat Brysselin ja Moskovan välillä, toisessa katsotaan tulevaisuuteen ja toisessa menneisyyteen.
Sekä Eurooppa - päivän että voitonpäivän juuret ovat toisen maailmansodan päättymisessä ja sen seurauksissa Euroopalle. Euroopan historian tuhoisin konflikti päättyi Saksan ehdottomaan antautumiseen liittoutuneille Reimsissä 7.5. Kenraali Alfred Jodlin allekirjoittama antautumisasiakirja ei kelvannut Stalinille vaan neuvostojohtaja halusi maalleen suuremman roolin Saksan kukistamisessa. Lopullinen antautumisasiakirja vahvistettiin puna-armeijan valloittamassa Berliinissä Hitlerin lakeijana tunnetun sotamarsalkka Keitelin allekirjoituksella.
Venäjälle toukokuun 9. päivä edustaa Neuvostoliiton voittoa natsismista ja fasismista. Menneisyyden saavutuksella pyritään vahvistamaan kansallistunnetta ja osaltaan oikeuttamaan Venäjän nykyistä politiikkaa esimerkiksi Ukrainaa kohtaan. Historian politisoimisella pyritään palauttamaan Venäjän suurvalta-asema Euroopassa, se valta-asema jonka Neuvostoliitto saavutti vyöryessään Saksaan läpi Itä-Euroopan. Myös tänä päivänä voitonparaatissa näkyivät sulassa sovussa niin menneisyyden Neuvostoliiton kuin nykyisen Venäjän tunnukset ydinaseiden vyöryessä Punaiselle torille.
Länsi-Euroopalle ja nykyiselle Euroopan unionille 9. päivä ei niinkään edusta menneisyyden muistelua vaan idealismia tulevaisuutta kohtaan. Toukokuun 9. päivänä 1950 Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti julistuksen Euroopan integraatiosta. Schuman halusi ideallaan Euroopan yhdentymisestä sitoa Ranskan ja Saksan taloudellisesti niin tiivisti yhteen, että uusi suursota Euroopassa olisi mahdoton. Vuosien 1870-1945 Saksa ja Ranska olivat ajautuneet kolmesti suursotaan, jotka olivat päättyneet toisen osapuolen täydelliseen tappioon.
Schumannin julistuksesta kehittyi vuoteen 1957 mennessä Ranskan, Länsi-Saksan, Italian ja benelux-maiden muodostama Hiili- ja teräsyhteisö, josta on kehittynyt vuosikymmenien kuluessa 28 maan muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto.
Tällä hetkellä Robert Schumanin idea on historiansa pahimmassa kriisissä. Kreikka, Brexit, Venäjä, Ukraina, pakolaisaalto, jne. ovat heittäneet synkän varjon Euroopan kehitykselle ja koko EU:n olemassaololle. Euroopan unioni voi vastata näihin kriiseihin solidaarisuudella ja yhtenäisyydellä, tässä suhteessa Schuman periaatteet ovat ajankohtaisemmat kuin koskaan aikaisemmin.
Integraation syventäminen on ainoa keino unionin yhtenäisyyden ja demokratian vahvistamiseksi kansalaisten silmissä. Keskeistä tässä on Euroopan parlamentin luottamusta ja poliittisia valtasuhteita heijastelevan komission luominen sekä Unionin ulkorajojen yhteisvalvonta. Integraation syventäminen ei kuitenkaan ole mahdollista elleivät kansallisvaltioiden johtajat pysty pääsemään yhteiseen näkemykseen unionin tulevaisuudesta. Halutaanko Euroopan unionin olevan liittovaltio vai valtioiden liitto.
Idässä muistellaan edelleen sotaa ja siinä saavutettua voittoa, mutta lännessä muistetaan rauhaa sekä yhteistyötä ja siitä alkanutta kehitystä. Historian tunteminen on tärkeää mutta tulevaisuuden rakentamisen kannalta sen vangiksi ei auta jäädä.