Yhdet haluavat jatkaa työvuotta 24 tunnilla tai 6 minuutilla päivässä – toiset haluavat tehdä 6 tunnin työpäivää 8 tunnin palkalla. Työstä puhutaan ikään kuin kaikki työ olisi tasalaatuista ja samoilla mittareilla mitattavaa. Kun puhutaan työstä, niin näytetään puhuvan työstä jostain näkökulmasta. Yritin koota lähinnä itselleni omaa näkökulmaa työstä ja siihen kohdistuvista asenteista. Joku muukin on varmaan miettinyt näitä kysymyksiä.
Lapsuudessani oli kahdenlaisia töitä, urakkatöitä ja tuntitöitä. Palkka maksettiin kahden viikon välein ja förskottiakin sai, jos rahat loppuivat kesken. Oli kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka tekivät oikeita töitä ja niitä, jotka eivät tehneet oikeita töitä – ne olivat herroja.
Vielä 1990 luvun alussa Forssassa kerrottiin tarinoita herroista, jotka vain kävivät Helsingissä ryyppäämässä ulkomaalaisten kanssa – kun taas työläiset tekivät kangasta melussa ja pölyssä. Ei tainnut kovin monella käydä mielessä, että töitä riitti, koska herrat kävivät hoitamassa suhteita asiakkaisiin - Helsingissä.
Työt ovat erilaisia – vieläkin on pakkotahtista työtä kaupan kassalla, tehtaissa yms. Jos tuotteen käsittelyyn kuluu minuutti, niin kuudella minuutilla jatketun työpäivän aikana ehtii käsitellä kuusi tuotetta enemmän ja kuuden tunnin työpäivänä kahdeksaan tuntiin verrattuna 120 tuotetta vähemmän. Tähän kai perustuu kiky-laskelma ja se, ettei siirrytä kuusituntiseen työpäivään. Voi olla, että nämä ajassa mitattavat perustyöt ovat häviämässä robotiikan kehityksen myötä.
Olen monta kertaa ihmetellyt uutistoimittajien ohjeita lomalle lähdöstä – haastatellaan työterveyden asiantuntijaa työsähköpostin lukemisesta ja työstä irrottautumisesta loman ajaksi. Eivät taida ohjeet koskea niitä henkilöitä, jotka kulkevat kellon mukaan tehtaissa ja asiakaspalvelussa.
Sähköpostin lukeminen ja työasioista eroon pääseminen viittaa työhön, jossa on jo irrottauduttu varsinaisesta tuotteiden tuottamisesta tai asiakaspalvelu on muuttunut mekanistisesta neuvottelevaksi. Ehkä työaikaa mitataan kellokortilla, mutta työntekijällä on mahdollisuuksia vaikuttaa työnsä organisointiin. Usein työt ovat urakkaluontoisia, on paljon palavereja ja näin ollen mitatun työajan vaikutus saattaa olla pieni varsinkin, koska osa ajattelutyöstä tulee mukana kotiin.
Oman lukunsa muodostavat herrat – nykyisin rouvat mukaan lukien. Siis se porukka, joka ei tee oikeata työtä - istuvat tietokoneen vieressä ja leikkivät hiirellä sekä kokoustavat. Näissä töissä työaika on tavallisesti 24/7 – joskus on hektisempää tekemistä ja toisinaan vähän leppoisampaa, mutta vastuu töistä on jokaisena päivänä läpi vuoden. Näin ollen on ihan sama, mikä määritelty työaika on.
Sitten on vielä yrittäjät, jotka virallisestikin 'saavat' tehdä työtä niin paljon kuin jaksavat. Monilla yrittäjillä näyttää sekoittuneen työ ja vapaa-aika sekä elämä ja työ. Kokonaisuudesta on tullut elämäntapa. Sosiaalisessa mediassa ja jopa ihan oikeissa uutislähteissä sekä virallisissa asiayhteyksissä yrittäjät nähdään usein veroja kiertävinä, erilaisilla tukiaisilla elävinä yhteiskunnan loisina. Toisaalta halutaan lisää yrittäjiä, varsinkin sellaisia, jotka palkkaavat paljon työntekijöitä.
Yrittäjiä on monenlaisia viranomaisten yrittäjiksi tulkitsemia työttömiä, pakkoyrittäjiä, yksin yrittäjiä, kasvu yrittäjiä ja huonosti menestyviä sekä hyvin menestyviä yrittäjiä. Lisäksi tulevat maatalousyrittäjät. Juhlapuheissa noteerataan vain isot ja hyvin menestyneet yritykset.
Eikä tässä kaikki – työ muuttuu tekniikan kehityksen myötä. Forssassa oli aikanaan isoja halleja täynnä kutomakoneita. Nyt ei taida olla enää yhtään koneenhoitajaa koneen vieressä – yksi kutomakone on muistomerkkinä kutomon kauppakeskuksen aulassa. Kankaita tarvitaan, mutta kansainvälisessä työnjaossa niiden valmistus ei ole päätynyt Forssaan eikä Suomeen.
Suorittavien töiden katoamista on tapahtunut kautta historian, mutta vähitellen suuri osa päätöksenteostakin siirtyy tietokoneille eli ns. keskiluokankin työt ovat vaarassa. Työ on radikaalisti muuttumassa - on perustöitä, on suunnittelua ja johtamista. Automaatiota pitää hallita, jotta syntyisi tuotteita ja palveluja.
Suuri joukko ihmisiä on putoamassa satunnaisten töiden varaan. Tarvitaan työn uudelleen määrittelyä ja perustuloa tukemaan ihmisten selviytymistä.