Puheenjohtaja Petteri Orpo on tehnyt ministerivalintansa. On aika kommentoida itse valintoja. Yksinkertaisin tapa selittää ministerivalintoja ovat sukupuoli, maantiede ja ikä. Hiukan syvällisempi arviointitapa on puhua poliittisesta linjasta ja pätevyydestä ja sopivuudesta. Sanonta, ”ei huono” on minusta tässä yhteydessä hyvä.
Pohjalainen Paula Risikko on juuri oikeankaltainen henkilö pätevyydeltään ja sopivuudeltaan sisäministeriksi, jonka päätehtävänä tosiasiassa on viemään Sotea oikeaan suuntaan. Risikkoa on kuvattu kokoomuksen konservatiivien edustajaksi perusteella. Konservatiivisuus poliisiministerin pallilla istutetun osalta on oikeastaan suorastaan odotettu ominaisuus.
Sinivihreän Kai Mykkäsen valinta osoitti, että Orpolla oli pelisilmää. Kokoomuksen kannatuksen maantieteellisen jakautumisen kannalta espoolainen ministeri on suorastaan välttämättömyys. Mykkänen tuo taustallaan hallitukseen lisäarvoa ja täytti ehkä parhaiten sopivuuskriteerin, myös iän ja sukupuolen osalta.
Sanni Grahn – Laasonen on ulkoisesta olemuksestaan huolimatta osoittautunut kovaksi jätkäksi. Tällaisia luottopelaajia, jotka kestävät painetta tarvitaan.
Ministeri valintojen ohella kokoomuksen eduskuntaryhmä sai uuden puheenjohtajan. Hämäläinen Kalle Jokinen on ylikonstaapeli siviiliammatiltaan. Orpon ehdokkaan ammatti on viesti kahteen suuntaan, josta toinen on eduskuntaryhmä. Poliisin valinta on myös poliittinen viesti yleisemminkin.
Vielä on jäljellä varapuhemiehen paikka. Orpo näyttää osaavan yllättää. Yksi vaihtoehto olisi Harri Jaskari Pirkanmaan vaalipiiristä. Jaskarin valinta olisi kädenojennus Lepomäkeä puheenjohtajaksi kannattaneiden suuntaan. Tosin Arto Satonen lienee kiitoksena tehdystä työstä olevan todennäköisempi valinta, jos pirkanmaalaiseen päädytään. Hyviä ehdokkaita varapuhemieheksi löytyy myös idästä ja pohjoisesta.