Kansainvälisen politiikan filistealaiset
*
Putin pelaa parhaiten sikaa kansainvälisen politiikan kentällä.
Hänelle siitä kultamitali. Ei ihailtavaa sinänsä, mutta suorituksena lajissaan ehdoton, eikä menestyisi muuten, mutta kun muut pelaavat ”tammea”, antavat liikaa eteen ja olettavat valistuksen projektin hedelmiä, joita ei ole tai jotka ovat jostain syystä pilaantuneet. Mutta emme elä parhaassa mahdollisessa, vaan melko raadollisessa maailmassa, siksi pulma.
Edellyttää muiden pelaavan omilla säännöillään ei ole sen vähemmän imperialistista ja kolonialistista, kuin mennä paikalle ja alkaa myydä lasihelmiä. Paras se, joka tekee pelin, valitsee säännöt ja ajaa omaansa, siis sikaa. Putin teki sen, ja monet muut, mutta hän vaikutusvaltaisimmin, paitsi että Trump.
*
Jokin ihmisessä, en osaa sitä selittää muuten, kuin että pitkän sileän kauden jälkeen haluaa karheikkoa, pestyään kainalot kolmasti päivässä äkkiä haluaakin joku rypeä mudassa. Elämme ehkä aikaa, jolloin silmiemme edessä kaikenmaailman putinit romuttavat, taas, loputkin läntisen vapaan maailman imperiaalisesta kaunomaailmasta, jonka kääntöpuoli on karvainen, ei niin kaunis. Mies tulee ja kääntää kuvan, emme kestä katsoa sitä, tuomitsemme pelin.
Kolme on raakaa herkkua: lohi, osterit ja valta. Kolme on miehen hartianlevyistä: ovi, sänky ja hauta. Kolmea mies eniten pelkää: kuolemaa, köyhyyttä ja rakkautta. (Haavikko)
*
Eurooppa laittaa Putinin nurkkaan kuin takarivin häirikköpojan, mutta tämä pyörähtää sieltä kärppänä torille tekemään kauppaa, kauppamies kun on. Länsi tyhmistää itsensä, eikä osaa pelata kuin omaansa. Kukaan ei kuuntele, ymmärrä, kun vitosen mies kirjoittaa sankarin syntymäpäivänä:
"Venäjän-Amerikan suhteiden historia osoittaa, että kun me toimimme tasavertaisina kumppaneina ja kunnioitamme toistemme laillisia etuja, voimme menestyksekkäästi ratkaista vaikeimmatkin kansainväliset asiat molempien maiden kansojen ja koko ihmiskunnan eduksi" *
Miksi kuunnella tyhjiä lauseita, kun oman maailmansa sankarit kirjoittavat erityisen syviä ajatuksia, yleviä, joskin taustana, alustana verinen ja vallanahne menneisyys, joka jatkuu.
Putinin kyyninen materialismi pyrkii peittoamaan Lännen laulavan idealismin, oman menneisyyden multaan peittävän laulun, jossa on paljon itse keksittyjä sanoja, myytinluonnin asetussanoja. Länsi rakentaessaan myyttistä nykyisyyttä, verevästä menneisyydestä riisuttua maisemaa, tarjoaa kuvainraastajille tilaisuuden, tuoreeltaan, repiä toisesta laidasta tätä uutta kuvaa, joka on tosi vain joillekin uurastajille.
Antakaamme arvo miehelle, joka haluaa kaivaa todellisen ajan ja hengen myyttien alta, näyttää tarun taruna, ja tonkia sokean runonlaulajan (kuoron) teelmän alta heti, ennen kuin taru alkaa todentua, todelliset rauniot. Aikamme Heinrich Schliemann kuopii maata Hellespontoon rannalla, 2010-luvulla, taitaa löytää todellisen, oikean Troijan rauniot. Siitä häntä syyttäkäämme! Sehän kolahtaa meihin, me vain katsomme kun hän luo itselleen, kansalleen, myyttiä, kansasta ja miehestä, joka sodassa tai sen uhkassa löysi suuruuden, myyttiset mitat.
Erityisen syviä ajatuksia synnyttää kiireinen, paniikissa synnytetty kutsumus, sen kanssa me hautaan menemme.
Eihän tämä suinkaan terveeltä vaikuta ulkoa katsottuna.
Kauhea sanoa, mutta tosiasia: Euroopan Unioni ei ole valtio, se on bastardivaltio, joka on hukannut realiteettien tajunsa, elää kollektiivisessa harhassa, mutta aika ja viha tekevät tehtävänsä. Voisiko fokuksoida enemmän omaan tekemiseensä, kuin kerberoida muiden porteilla?
Parce populo a passione.
*
Euraasian unioni, sitä ja tätä. Voiko siitä tulla istukka uuteen? Ainakin Osmannivaltio on keskellä, kolmen maanosan sarana. Vastenmielisyys on molemminpuolinen, mutta kun yksi hylkää niin toinen ottaa, hakee kotiovelta.
Pitäisikö, historiallisesti, Euroopan tehdä jotain aivan muuta, kuin nyt tekee? Luulen että tämän ajan historia näyttää aika erikoiselta joskus 50 tai 200 vuoden päästä.
Historian taju.
*
Rauta-aikaa elämme, häitä vietämme. Emme vain tiedä kuka morsian on. On se niin sokeaa, tämä meitin tämmöisten Euroopan Unionien elämä. Jotain raivokasta, on, vaikka sen kiellämme.
Nauramme, halveksimme, kunnes huomaamme kuinka syvästi murheinen maailma, kuva siitä, pohjimmaltaan, liian raaka tuotavaksi lasitaloon. Siksi peittäkää! Haudanhäpäisijä tuomitkaa!
Voi kuvitella, kuinka katsoja äkkää, kuka sen sanoi, mitä maailma on, eikä vain kertaa kuvitelmia!
Miehet, maailman laella, mitä lopulta hamuavat. Miehet, ilman naisia, ilman sukua ja isoäitiä, mitä he haluavat. Yksin harovat, panevat joukot marssille, saaliiksi jää ”säkki pimeyttä, kourallinen tuhkaa”. (Haavikko)
*
”Pestyään kainalot kolmasti päivässä äkkiä haluaakin joku rypeä mudassa.”
*
Vanhan Venäjän paluu
Kun Vihavainen kirjoittaa vanhan Venäjän paluusta, hän katsoo 1800-lukuun mutta myös kauas sen yli. Hänen aiemmissa kirjoissa esittämänsä ajatuksen mukaan tataarivallan kukistuessa Venäjä omaksui keskitetyn, despotismiin nojaavan vallan mallin mongoleilta. Sinne asti yltää siis venäläisten bysanttilainen ”erityisyys”, jota venäläisessä aatekeskustelussa ylläpidetään erotukseksi rappeutuneesta, mädästä Euroopasta.
Esseessä Euroopan ja Venäjän arvot Vihavainen referoi yhdysvaltalaisen sosiologian professori Michael Emersonin tulkintaa EU-arvoista, missä tulkinnassa läntinen Eurooppa on hylännyt perinteiset arvonsa nationalismin ja uskonnon sekä muuttunut kolonialismin aiheuttamassa syyllisyydessään multikulttuuriseksi siirtolaisten vastaanottajaksi. Siten venäläisessä katsannossa Venäjä on oikeampi tai ainoa oikea perinteisten eurooppalaisten arvojen ylläpitäjä.
Samassa esseessä Vihavainen analysoi laajasti merkittävänä pitämäänsä Putinin puhetta Valdai-klubilla 20.9.2013. Siinä Putin puhui Euraasian unionista `absoluuttisena prioriteettina`. Sen oli määrä muodostua itsenäiseksi keskukseksi sen sijaan, että sen alueet muodostuisivat Euroopan ja Aasian laitamista.
”Putinin puhetta on nimitetty tunnustautumiseksi `traditionalismiin`, mikä lienee sille hyvä etiketti. Puheessa uskonnon edustamien arvojen ja perinteiden kunnioittaminen asetettiin läntisen aggressiivisen rappiokulttuurin vastakohdaksi. Venäläisten identiteetin keskiöön asetettiin valtio ja valtiossa taas korostettiin etnisen venäläisyyden, venäjän kielen ja kulttuurin, ortodoksisen uskonnon ja yhteisen historian merkitystä. Historian oikean ymmärtämisen tärkeys nostettiin hyvin voimakkaasti esille.”**
*
Ja kaiken aikaa puhun Kiinasta, vaikka en sitä mainitse kuin lopuksi.
*
Lähdemateriaalia:
*) Venäjän Federaation presidentin Vladimir Vladimirovits Putinin onnitteluviesti Yhdysvaltain presidentti Barack Hussein Obamalle Yhdysvaltain 240.:ntenä itsenäisyyspäivänä, 4.7.2016. Lähde: CNN.Com –sivusto; http://edition.cnn.com/2016/07/04/politics/vladimir-putin-russia-july-4-barack-obama/
Haavikkoa, ja kirjoituksia Haavikon kirjoituksista ja ajattelusta.
Vihavaisen haastattelu Pahaenteinen ilmiö.
**) Annelin kirjoissa, 25.3.2015; https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2015/03/25/timo-vihavainen-vanhan-venajan-paluu/
Ja jotain muuta, tajunnavirtaa myös.
*
PS.
Vihavainen sanoi eilen 10.8.2016:
”Jos ihmiset perustavat valtion, he samalla myös ottavat itselleen vallan hoitaa keskinäisiä asioitaan ja suhteitaan ulkomaailmaan. Tähän valtaan kuuluu tietenkin myös päättäminen siitä, keitä rajojen sisäpuolelle halutaan ottaa.
Valtio, joka ei kykene estämään tunkeutumista alueelleen, on epäonnistunut. Valtio, joka ei edes halua sitä tehdä, on tehnyt moraalisen konkurssin ja loppunsa ansainnut. Toki ihmisiä käy sääliksi.”
Valtio-opin approsta suoraan. Mutta niin hepreaa, jos on ottanut oppi-isät väärältä hyllyltä, eikä empiria puhuttele.
Jokainen aika tarvitsee Vihavaisen. Jokainen aika, liberaaleinkin, tuottaa portinvartijansa, mitä liberaalimpi sitä sietämättömättömämmät.
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/
*