Huomattavasti eilispäivää pidemmän aikajänteen maahanmuuttopoliittinen kärkiuutinen on se, että myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden, eli käytännössä laittomien siirtolaisten, on mahdollisuus hakea ja saada toimeentulotukea siinä missä keiden tahansa Suomessa majaansa pitävien kansalaisten tai ei-kansalaisten. Koko ns. porsaanreiän taustalla on se, ettei toimeentulotuki ole sidottu asumis- tai oleskeluoikeuteen, joka on jo itsessään täysin väärä lähtökohta.
Esitykset oikeuden eväämisestä ovat johtaneet syytöksiin kahden kerroksen lainsäädännöstä, joka nähdään perustuslain takaamien yhdenvertaisuuspykälien vastaisena. Ongelma näissä näkemyksissä on se, ettei Suomen valtion kansalaisen ja maahan keinolla jos toisella tulleen yksilön juridisen aseman välillä tunnusteta mitään eroa. Ilmeisesti mitään eroa ei näe myöskään itse perustuslaki, jos sitä oikein tarkkaan tulkitaan.
Ennen kuin tästä on syytä alkaa pitää sen suurempaa älämölöä, pitäisi tietää ainakin se, että ...
- ... kuinka laajamittaisesti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet turvapaikanhakijat käyttävät mahdollisuutta toimeentulotuen hakemiseen:
- ... kuinka moni hakija saa myönteisen päätöksen ja millaisin perustein;
- ... vaaditaanko kaikilta hakijoilta tunnetun byrokratiaruljanssin läpikäynti kaikkine selvityksineen viimeisten kuukausien tuloista, menoista ja omaisuudesta; ja
- ... kuka näissä mahdollisissa tapauksissa opastaa selviämään koko prosessin läpi, koska verraten tuoreen muutoksen jälkeen turvapaikkapuhutteluihinkaan ei saa valtion kustantamaa oikeusapua kuin erityisen painavissa tapauksissa.
Viimeinen kohta on olennainen siksi, etten usko kovinkaan monen esim. afrikkalaisen turvapaikanhakijan tietävän kotimaansa jättäessään tuon taivaallista siitä käytännön puolesta, jota toimeentulotuen hakeminen ja saanti edellyttää. Puskaradio on tunnettu tehokkuudestaan valheellisten Eurooppaa koskevien mielikuvien markkinointikanavana. Lähtömaiden väelle ollaan annettu ihmissalakuljettajien toimesta ymmärtää, että työtä tai jopa vastikkeeton ylläpito järjestyy, mutta se, kuinka tämä tapahtuu käytännössä, onkin täysin eri juttu.
Kyseisen kohdan osalta ensimmäinen taho, johon syyttävä sormi pakostakin osoittaa, on sama aiemmin tänä vuonna itsestään ilmoittanut kansalaisaktivistiverkosto, joka on ottanut tehtäväkseen suojella kielteisen turvapaikkapäätöksen myötä karkotusuhan alaisia turvapaikanhakijoita. Ryhmittymään kuuluu heidän oman ilmoituksensa mukaan myös vapaaehtoisia lainoppineita.
Oman osansa huolesta ansaitsee se, millaisen toimeentulohakemusten vyöryn aiheesta uutisoiminen tulee aiheuttamaan. Muistellen sitä, kuinka irakilainen media tarttui Juha Sipilän ilmoitukseen antaa talonsa turvapaikanhakijoiden käyttöön, ja kuinka valtaisasti se motivoi irakilaisia turvapaikanhakijoita lähtemään liikkeelle.
Aiemmin huuhaana pidetyt syytökset Suomesta "koko maailman sosiaalitoimistona" alkavatkin saada tukea.
Turvapaikkahakemusten kulmakivenä on jälleen kerran luottamus suomalaisia viranomaisia ja heidän laatimien päätösten oikeellisuutta, puolueettomuutta ja lahjomattomuutta kohtaan. Peruslähtökohdan tulisi olla se, että henkilö, jonka saamassa päätöksessä maassaolon edellytykset eivät yksiselitteisesti täyty, on käsitelty voimassa olevan lain mukaan, eikä henkilöllä näin ollen tulisi olla mitään oikeutta myöskään toimeentulotukeen, jonka puolestaan tulisi olla sidottu asumisoikeuteen.
Sen sijaan viranomaisten tulisi pyrkiä varmistamaan se, ettei henkilö piiloudu, kuten ala esiintyä valeidentiteetillä aidon henkilöllisyystodistuksen tai muiden matkustusasiakirjojen puuttuessa ja näin jatkaa laitonta maassa oleskelua. Identiteettivarkaushan muuten mainitaan rikoslaissa (10.4.2015/368), jos kaikkia Suomessa oleskelevia oikeasti käsitellään yhdenvertaisesti. Käsittääkseni toisen henkilön papereilla esiintymistä ilmenee turvapaikanhakijoiden keskuudessa melko usein.
Toisessa YLEn artikkelissa kiinnitetään ansaittua lisähuomiota alati kasvavaan laittomien siirtolaisten, ts. ilman maassaolo-oikeutta Suomessa oleskelevien henkilöiden, määrään.
- "Oleskeluoikeudettomien määrä Suomessa kasvaa, kun entistä harvempi hakija saa turvapaikan – ja jos oikeus on hylkäyksistä samaa mieltä Maahanmuuttoviraston kanssa.
- Monen irakilaisen hakemus hylätään, mutta heitä ei vastoin omaa tahtoaan voida käännyttää Irakiin, sillä maa ottaa vastaan vain vapaaehtoisesti palaavat."
Keskeisin kysymys on se, kuinka pitkän taipaleen takana on palautussopimuksen neuvotteleminen Irakin kanssa. Mahdottomuus tämän ei pitäisi olla, koska Ruotsikin on saanut sellaisen aikaiseksi. Laittomien siirtolaisten määrässä ennustettu roima kasvu näyttäytyy sitäkin erikoisemmassa valossa, kun muistetaan, kuinka ex-sisäministeri Petteri Orpo vakuutti, että kaikki maahantulijat saadaan rekisteröityä heti rajan ylitettyään.
- "– Suomen olisi pitänyt saada palautussopimus tehtyä Irakin kanssa, ennen kuin turvapaikkalinjauksia kiristettiin, huomauttaa maahanmuuttajien oikeusasioihin erikoistunut asianajaja Ville Punto."
Maahanmuuttoviraston tuoreimman Irakia koskeneen turvallisuusarvioinnin ja palautussopimusneuvotteluiden suhteen edettiin auttamattomasti väärässä järjestyksessä, mutta toisaalta vuoden takainen siirtolaisvirta, jota edeltävä maahanmuuttovolyymi Irakista oli kohtuullisen hyvin kontrolloitavissa, ei ollut koko laajuudessaan ennustettavissa. Nyt on toinen ääni kellossa ja sen pitäisi näkyä myös Suomen neuvotteluosapuolen ponnisteluissa sopimuksen voimaan saattamiseksi.
Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergiltä sekä kyseenalaisia että myönteisiä uutisia:
- "Nergin mukaan Suomessa tehdään nyt töitä sen, että turvapaikanhakijat ovat tietoisia siitä, että Suomi tukee turvapaikanhakijoita taloudellisesti sikäli [sic] he haluavat vapaaehtoisesti palata."
En ole ihan varma siitä, pidänkö hyvänä asiana sitä, että Suomi tukee taloudellisesti vapaaehtoista maasta poistumista esim. lentoteitse. Kai tämä kuitenkin on hyväksyttävä hintalappu verrattuna siihen, että kohdehenkilöt jäävät oleskelemaan maahan laittomasti ja touhuamaan kuka mitäkin.
- "– Samaan aikaan meillä on menossa Irakin kanssa niin sanotut pakkopalautusneuvottelut. Tiedämme, että naapurimaa Ruotsissa on jo sellainen sopimus eikä se ole kauhean hyvin toiminut. Toimivampaa on, että luodaan vapaaehtoisen palauttamisen toimintamekanismi, joka meillä Suomessa on jo hyvin toiminut, Nerg sanoi Yle Radio Yhden Ajantasan haastattelussa."
Kaipa sellainen sitten meillä toimii, kun niin kerta sanotaan.
Vakavasti otettavia ratkaisumalleja on tasan yksi: Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden, eli oleskeluoikeudettomien maasta poistuminen varmistetaan vielä nykyistäkin tehokkaammin, vaikkakin Maahanmuuttovirastolle on annettava tunnustusta siitä, että asiassa on edellisvuosiin nähden terästäydytty. Ulkomaalaisvalvontaa tulee jatkaa sillä intensiteetillä, mitä kulloinenkin laittomien siirtolaisten määrä määrätyillä alueilla edellyttää – kallistamatta korvaa rasismihysteerikoille.
Viranomaisille tulee taata täysi työrauha ja ennen kaikkea riittävät resurssit urakassaan selviytymiseksi. Tämä on paitsi kantaväestön, myös aidosti avun tarpeessa olevien turvapaikanhakijoiden etu. Kiristyneiden turvapaikkalinjausten jalkautuminen käytännön työhön on tulosten valossa onnistunut paremmin kuin moni osasi odottaa. Nyt pakkopalautussopimuksen Irakin kanssa tulisi olla prioriteettilistalla kärkipäässä.
Humanitaarinen maahanmuutto on laittoman siirtolaisuuden merkittävin väylä – fakta, jota ei voi ikinä kyllin korostaa. Mitä enemmän tällaisia kanavia pitkin tulee siirtolaisia, sitä enemmän annetaan kielteisiä turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksiä ja niin edelleen käsiteltävänä on sitä enemmän henkilöitä, jotka hangoittelevat vastaan maasta poistumisen suhteen, koska heistä suurimmalla osalla ainoatavoite on jäädä Suomeen.
Irakilaiset turvapaikanhakijat muuten ovat aktivoitumassa Maahanmuuttovirastoa ja sen Irakia koskenutta päivitettyä turvallisuusarviointia vastaan oikein toden teolla:
- "– Minulla on kuitenkin yhteys lakimiehiin Suomessa, Ruotsissa ja Britanniassa. Heidän kanssaan aiomme tehdä valituksen Maahanmuuttovirastoa vastaan, emme siis Suomen hallitusta vastaan, vaan virastoa vastaan. Demokraattisessa Suomessa se on mahdollista. Päätös Irakin turvallisuudesta oli väärä, Nameer Al Azawi toteaa."
Maahanpyrkijöiden keskeisimmät motiivit tulee pitää kirkkaana mielessä, kun kenen tahansa tulijan maassaoleskelun edellytyksiä lähdetään asianmukaisten ja lainvoimaisten viranomaistoimien kautta yksilöllisesti arvioimaan. Siinä vaiheessa, kun kielteisen päätöksen saaneita henkilöitä ei enää yhtäkkiä tavoitetakaan palautuksen toimeenpanemiseksi, ollaan auttamattomasti liian myöhässä.