Täällä Puheenvuorossa on vedottu monta kertaa ns. Suomen perinteiseen linjaan Suomen ulkopolitiikasta keskusteltaessa. Kuitenkin herää kysymys siitä mikä tämä perinteinen linja on. Yritän selventää eri tulkintavaihtoehtoja ja vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen tähän kysymykseen liittyen:
- Suomella ja Neuvostoliitolla oli erityissuhde jatkosodan lopusta Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Suhdetta varmensi vuonna 1948 solmittu YYA-sopimus, joka oli käytännössä sotilasliitto Neuvostoliiton kanssa. Suomi oli tällöin puolueettomuuteen pyrkivä Neuvostoliiton alusmaa. Tältä ajalta on kotoisin määre "Suomi on rauhantahtoista puolueettomuuspolitiikkaa harjoittava maa" - "rauhantahtoisuus" tarkoitti ilmeisesti puolueettomuuspolitiikka, joka ei loukkaa Neuvostoliiton intressejä missään eikä koskaan. Minun sukupolvelle tämä on se Suomen linja.
- Vuodesta 1995 on Suomi ollut EU:n jäsenvaltio, joka on ainakin sotilaallisesti liukunut kohti länttä. Suomen armeija on NATO yhdenmukaistettu, ja asehankinnat on suunnattu länteen vanhojen neuvostoalkuperää olevien puolustustarvikkeiden joutuessa romutettaviksi. Tämä suuntaus lienee nykyisin se Suomen perinteinen linja, koska sitä on jo jatkunut 25 vuotta? Joitakin asehankintoja lienee tehty Venäjältä, mutta ne lienevät vain poikkeus.
- Nato-jäsenyys on ollut monen suomalaisen huulilla. Sitä on kaupattu meille lähes kustannusneutraalina. Kuitenkin voisin itse ajatella, että Nato-jäsenyys ei tulisi olemaan mikään läpihuutojuttu, vaan joutuisimme Venäjän agressioista johtuen nostamaan pitkässä juoksussa puolustusbudjettimme kaksi tai kolme kertaa suuremmiksi kuin nykyään. Tältä osin tulisi Suomi muuttumaan puolustuksen suhteen reaaliajassa eläväksi valtioksi. Tämä on aika jännnittävä uusi linjaus Suomelle, mutta voi olla vielä välttämätön!
Toivon, että tämä vähäinen yritykseni selventää käsitteitä auttaisi näkemään sen eron, mikä oli 1900-luvun lopulla meidän perinteinen linja, ja mikä se on nyt! Vielä pieni selvennys Suomen nykyisen linjan suhteen:
EU-jäsenyys ei tuo Suomelle mitään ylimääräistä turvaa varsinkin Brexitin jälkeen. Ranska ja Saksa lienevät olevan valmiita siihen, että Suomi järjestää välinsä Venäjän kanssa (uusi YYA-sopimus), ja jatkaa samanaikaisesti EU-jäsenmaksujen maksamista. Miksi kumartaa joka suuntaan?