Lari Malmberg kirjoittaa artikkelissaan (HS, 1.10.) haasteista Helsingin uuden yleiskaavan valmistelussa. Kesän aikana puolueiden käymissä Yleiskaavaa koskevissa neuvotteluissa saatiin kaikkia osapuolia tyydyttävä lopputulos. Nyt saatu sovinto ei yllättäen kelpaa, sillä Vasemmistoliitto suunnittelee jättävänsä yleiskaavasta vastaehdotuksen. Ulostulo on herättänyt närää politiikoissa yli puoluerajojen Vasemmistoliittoa myöten.
Mahdollinen vastaehdotus on ikävää uhkapeliä myös meidän kaikkien helsinkiläisten kannalta; Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan Vasemmistoliiton ajama muutos on niin suuri, että sen vaikutuksia ei ole tarkasteltu riittävästi. Tämä voi aiheuttaa koko yleiskaavan palautumisen valmisteluun esimerkiksi hallinto-oikeuden valituksen kautta.
Mahdollisen palautumisen vaikutukset ovat suuret, sillä se lykkää suurella todennäköisyydellä yleiskaavan hyväksymisen vuosiksi eteenpäin. Kaikki nykyisen yleiskaavan asuinrakentamiseen osoittamat alueet on silloin pakko ottaa käyttöön - tämä nopeuttaa todennäköisesti myös kiistanalaisen Malmin lentokentän asuinrakentamista. Lisäksi se saattaa johtaa asuntorakentamisen hidastumiseen pitkällä aikavälillä, mikä nostaa suoraan Helsingin jo valmiiksi korkeita asumiskustannuksia. Tämä taas iskee kaikkein kipeimmin juuri Vasemmistoliiton äänestäjiin. Koko asetelma laittaa miettimään, onko Vasemmistoliitto tehnyt ollenkaan ehdotuksensa vaikuttavuustarkastelua?
Toinen mielenkiintoinen kysymys on tuleeko Vasemmistoliitto kantamaan vastaehdotuksestaan seuraavan yleiskaavan palautumisen riskin?
Artikkelissa haastateltiin laajasti kunnallispolitiikan eri toimijoita sekä erityisesti Vasemmistoliiton edustajia neuvottelujen sujumisesta. Huomiota herättää kuitenkin Vasemmistoliiton edustajien keskenään ristiriitaiset vastaukset neuvottelujen marssijärjestyksestä ja kommunikoinnista.
Ryhmän neuvottelija kertoi saaneensa valtuustoryhmältään neuvottelumandaatin. Käytännössä tämä tarkoittaa lupaa neuvotella yleiskaavasta valtuustoryhmän puolesta muiden ryhmien kanssa. Jostain syystä mandaatti on ollut epäselvä, sillä Vasemmistoliiton ryhmäjohtaja Veronika Honkasalo kertoo ryhmän olleen neuvottelujen ajan eri kannalla kuin heidän nimeämänsä neuvottelija.
Tämä herättää allekirjoittaneessa kysymyksen, että mistä haastatteluissa esiintullut ristiriita juontaa juurensa? Kerrataan vielä haastatteluissa esiin noussut asetelma: Vasemmistoliiton neuvottelija kertoi olleensa ryhmän asialla, kun taas ryhmän puheenjohtaja kertoi ryhmän olleen eri mieltä neuvottelijansa kanssa.
Nähdäkseni tästä seuraavat vaihtoehdot ovat:
- neuvottelija ei edustanut ryhmää vaikka näin haastattelussa kertoikin
- ryhmäjohtaja ei jostain syystä myönnä neuvottelijalla olleen ryhmän tukea
- ryhmän kanta muuttui neuvottelujen aikana mutta tieto ei välittynyt neuvottelijalle
On vaikea sanoa, mikä näistä on ikävin vaihtoehto, sillä viimeinenkin kertoo hyvin pahasta kommunikaatiovirheestä Vasemmistoliiton ryhmän sisällä. Toivon puolueen kannattajien ja kaikien muidenkin helsinkiläisten puolesta, että Vasemmistoliitto selvittää, mikä neuvotteluissa meni pieleen. Lisäksi ryhmän kannattaa myös miettiä perinpohjin, onko heidän suunnittelema vastaehdotus kenenkään etu.