Tuskin oli Olli Rehn ehtinyt tarjota Guggenheim-museon rahoittamiseksi valtion tukea 40 milj. €, kun Timo Soini tyrmäsi ehdotuksen. Hankkeen tukisäätiön mukaan julkisen investoinnin ajatellaan tuottavan itsensä takaisin 5-6 vuodessa. Tämä ja muut laskelmat perustuvat hankkeen epäsuoriin ulkoisvaikutuksiin, arvioihin matkailijoiden määrän lisääntymisestä Helsingissä ja tähän liittyviin verohyötyihin.
Laskelmat ml. mainittu 5-6 vuoden takaisinmaksuaika ovat silti uskonvaraisia. Tästä kielii sekin, että yksityinen rahoitus ei ole ollut riittävä 30 milj. dollarin lisenssimaksun kattamiseksi.
Miten Guggenheimin hankkeeseen tulisi suhtautua? Jos kysymys nähdään pelkästään investointiprojektina, sen tuotto on epävarma ja vastoin tukisäätiön toiveita voi jäädä negatiiviseksi. Investointina hankkeen julkista tukea on vaikea perustella.
On asia erikseen, missä määrin taidetta on ylipäätään yhteisin varoin tuettava, jos hankkeet investointina eivät ole kannattavia. Kautta aikain taide on tarvinnut yksityisiä tai julkisia tukijoita ja tarvitsee tänäkin päivänä. Kaikkien kukat eivät kuki ilman sponsorointia. Olisi siis kysyttävä, ovatko Guggenheimin edustaman taiteen taiteelliset arvot sellaisia, että niiden tulee pärjätä kilpailussa muiden taidemuotojen kanssa. Jätän kysymyksen arvioimisen taidepiireille.
Guggenheimin imago ei ole ongelmaton. Säätiön edellyttämä lisenssimaksu sen nimen käytöstä on terve, mutta ei mikään estä Helsingin kaupunkia esittämästä kevyempää vastatarjousta. Bilbaon Guggenheim-museota ei kannata käyttää kannattavuuslaskelmissa esikuvana. Sen arkkitehtuuri on ainutlaatuinen ja ennen kaikkea sitä matkailijat todennäköisesti menevät katsomaan. Harvempi valinnee Bilbaon matkakohteekseen Guggenheimin edustaman kokeellisen taiteen vuoksi. Euroopan ja USA:n tärkeimmät taidemuseot nähneenä ja moniin aidosti ihastuneena New Yorkin Guggenheimin senhetkinen näyttely ei todellakaan sytyttänyt, mutta tämä on toki makuasia ja näyttelyt vaihtuvat.
Olisi tietenkin hienoa saada Helsinkiin upea taiteen tyyssija ja tuhatmäärin uusia matkailijoita. Helsinkiin suunnitellun Guggenheimin tapauksessa matkailijat tuskin tulisivat kuitenkaan katsomaan voittanutta rakennusta. Helsingin näyteikkuna eteläsatamassa olisi kaivannut hohtavaa rakennusta kuin liekkiä ulkomailta saapuvien vieraiden ihasteltavaksi, ei arkista ja mustaa rakennelmaa. Oliko sen tarkoitus viitata suomalaiseen ilottomaan sielunmaisemaan?
Guggenheim-hankkeen jäsentämiseksi on silti hyödyllistä todeta näkökohta, joka on puuttunut Guggenheim-väittelystä: museo on julkishyödyke. Julkishyödykkeitä ovat hyödykkeet, joita markkinat eivät (välttämättä) tuota vaan, joiden rahoittaminen edellyttää kollektiivista ratkaisua. Moni taho hyötyisi hankkeesta, mutta ei ole valmis sitä riittävästi rahoittamaan. Heidän kannaltaan hyödyt ja heidän valmius sijoittaa hankkeeseen eivät kohtaa. Guggenheimista hyötyisivät rakennusmiesten lisäksi lähinnä ravintolat, lento- ja laivaliikenne sekä taksit. Yksityinen raha ei kuitenkaan ole osoittautunut riittäväksi Guggenheimin lisenssimaksun rahoittajaksi. Guggenheimista hyötyvä taho, joka ei siihen sijoita saamaansa hyötyä vastaavaa rahoitusta, pyrkii vapaamatkustamaan.
Rahoituksen näkökulmasta kyse on toisaalta myös koordinaatio-ongelmasta rahoittajien kesken, mihin tukisäätiö pyrkii vastaamaan. Kustannukset kattavilla pääsymaksuilla rahoittaminen ei ole myöskään toimiva ratkaisu.
Olisi toivottavaa, että arkkitehtuurikisan olisi voittanut toisen värinen ehdotus. Musta on synkkä väri. Kun sanotaan sen hohtavan hopeaa auringossa, tämä ei paljoa lämmitä. Kuinka paljon aurinko helsinkiläisiä vuoden aikana hellii? Silti: Tate Modern Lontoossa on sijoitettu poikkeuksellisen rumaan rakennukseen, Banksiden hylättyyn voimalaitokseen. Sen töiden taiteellisesta arvosta voi olla monta mieltä. Kuitenkin ihmiset parveilevat siellä. Miksi? Ehkä siksi, että ihminen on utelias. Uteliaisuuden herättäminen ja tyydyttäminen voi toki myös olla riittävä peruste kokeellisen taiteen kollektiiviselle tukemiselle.
Olen itse suhtautunut kriittisesti Guggenheimin julkiseen rahoitukseen Helsingissä. Silti horjun. Guggenheimiin liittyvien varaumien vuoksi olisi hyvä tietää, onko Kiasma ollut veronmaksajille kannattava investointi. Museon sisältö on kuta kuinkin samanlainen Guggenheimin sisällön kanssa. Miksi Guggenheimin näyttelyitä ei voisi pitää Kiasmassa vuorotellen muiden näyttelyiden kanssa? Lisenssimaksuun saataisiin helpotusta ja mahdollisen myönteisen kokemuksen valossa Guggenheim-hankkeen voisi jopa ottaa uudelleen arvioitavaksi – mutta toisenlaisen rakennuksen pohjalta.