Amnesty International julisti taannoin Sörnäisten metroaseman seinällä mainoksessaan, että ”naisiin kohdistuva väkivalta on pysäytettävä”. Tämä sai minut taas kerran epäilemään ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta.
Natsi-Saksassa tehtiin elokuva keskitysleirien kauhuista. Tapahtumapaikkana tosin oli 1900-luvun alun Etelä-Afrikka, jossa britit keräsivät buurien siviiliväestön piikkilankojen taakse estääkseen näitä tukemasta sissisotaa imperiumin laajentumista vastaan.
Myös omaa rinnakkaissotaansa käyneessä Suomessa valkokankaalla naiset tenttaavat miesmallilta, että kuka oli Napoleon, johan tämä vastaa kertomalla miehen joutuneen lopulta keskitysleirille saareen.
Anteeksipyyntönä juutalaisten kohtelulle laadittiin pakolaissopimus, jonka vastaisesti silti Australia lähettää pakolaisia keskitysleireille kaukaisille saarille.
Kuinka mahtaa olla sitten piskuisen Uuden-Seelannin laita? Vuonna 2013 päätin toteuttaa elinikäisen unelmani ja matkustaa tapaamaan kuuluisaa Julie Andrews’a paikan päälle kalliin VIP-lipun ja Suomen kansalaisille suodun viisumivapauden suomin oikeuksin.
Heathrowin lentokentällä sain kuitenkin kuulla, että minulle oli langetettu maahantulokielto enkä voi jatkaa matkaani perille. Valitettuani yksityisyyden suojaa Uudessa-Seelannissa valvovalle komissaarille sikäläiset maahantuloviranomaiset kieltäytyivät edelleen pyytämästä anteeksi kohteluani, mutta paljastivat saaneensa australialaiselta promoottorilta ja amerikkalaiselta managerilta ”informaatiota”, jonka perusteella minut oli pysäytetty rajalle naisartistiin kohdistuvan uhan henkilöitymänä.
Todisteitakin löytyi. Lähettivät YouTubesta napatun kuvan minusta olkihattu päässä puhkomassa neulalla ilmapalloa. Ja toden totta, Lontoon pommitukset varhaislapsuudessaan kokenut daami itse kertoi Uuden-Seelannin aamutelevisiossa pelkäävänsä pamauksia niin paljon, että ei voi oleskella edes ilmapallon kanssa samassa huoneessa.
https://
Toki olisin voinut valittaa Uuden-Seelannin ihmisoikeustribunaaliin kohtelustani, jos olisin hukkaan menneiden lomarahojeni lisäksi tuhlannut vielä säästöjäni paikalliseen lakimieheen.
Tätä enempää kukaan tuskin jaksaa keskittyä aiheeseen, jollei itse viru eristyssellissä ilman tietoa poispääsystä miettien, että mistä häntä oikein syytetään.