Tämä on avoin ehdotus suomalaisille pienpuolueille, josko voisimme saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla – näkyvyyttä sekä omalle kampanjalleni että suomalaisille pienpuolueille ja niiden (tietyille) päätavoitteille seuraavien tasavallan presidentinvaalien yhteydessä 2018. Itse presidentinvaalissa tavoitteena pitää totta kai olla päästä maaliin asti, mutta ei mennä vielä niin pitkälle tässä vaiheessa.
Tiedän, että moinen ehdotus aiheuttaa hämmennystä aluksi, mutta mietitään asiaa kaikessa rauhassa.
Paras tulos saavutetaan yhteistyöllä. Se mikä on ollut sitoutumattoman Hirvimäen suurin ”heikkous” suomipolitiikan pelisäännöillä, puolueeseen kuulumattomuus, voi yhtäkkiä yhteistyön kautta muuttua suureksi vahvuudeksi, jolla voimme yhdessä haastaa valtapuolueiden ehdokkaat aivan oikeasti.
***
Osa ihmisistä – käytännössä kaikki ne, jotka ovat lukeneet agendani ja tuntevat kokonaisuuden – ottavat minut vakavasti ja ymmärtävät hyvin toimintani motiivit. Toisaalta minuun on ollut helppo suhtautua myös kuin vitsinä, suomipolitiikan tuulimyllyjä vastaan taistelevana Don Quijotena.
Syksyllä 2014 täysin suomipolitiikan ulkopuolelta tulleena kapinallisena ja Unitas kansanliikkeen perustajana minulla ei ole tähän mennessä ollut mahdollisuutta uneksiakaan automaattisesta medianäkyvyydestä kuten valtapuolueiden presidenttiehdokkailla. Sekä ”pyrkyni” että ”nosteeni” ovat olleet sisäsyntyisiä. Pyrkyä piisaa jatkossakin niin kauan kuin eräitä aivan oleellisia asioita ei saada maassamme kuntoon. Kampanjani nosteen jättäisin jatkossa mieluusti aikaisempaa enemmän muitten huoleksi – kampanjapäällikkö on hakusessa ja lupaan puolestani auttaa niitä joiden kanssa pääsemme hyvään yhteistyöhön presidentinvaaleissa.
***
Oleellista on ymmärtää mistä #petripresidenttiehdokas kuviossa pohjimmiltaan on kyse. Esittelen seuraavassa kymmenen hyvää tapaa lähestyä asiaa –
1. Tämä tarina on tosi. En ole itse millään tavalla ”valtaholisti” (itse luomani käsite) vaan täysin asiat edellä menevä asiapohjainen visionääri. Minun tuskin tarvitsee asiaa kenellekään enempää todistella jos miettii toimintatapaani esimerkiksi näissä yhteiskunnallisissa asioissa?
Taustallani on melkein koko viisikymmenvuotisen elämäni kestänyt kokemus siitä, että suomalaisen kenkä puristaa jotenkin hyvin omituisesti. Olen omien äärikokemusteni myötä lopullisesti tajunnut mistä tuossa yhteiskunnallisessa pakkopaidassa on kokonaisuudessaan kyse. Se on asia, josta ei osata/haluta julkisessa keskustelussa puhua, sillä se ei palvelisi valtapuolueiden etua.
Kysymys: kenen valtapuolueen presidenttiehdokkaan oma tarina on yhtä tosi, perustavanlaatuinen kokemukseen perustuva oivallus, joka tulee puolueideologian ulkopuolelta?
2. Suomi tarvitsee ison muutoksen. Suomalainen ei ole vapaa – väärä ja yksilöä alistava systeemi puskee läpi kaikkialla. Systeemi vie ja yksilö vikisee. Menestyminen suomisysteemissä vaatii kirjanoppineisuutta ja systeemin ehdoilla menemistä, jossa ei useinkaan ole mitään tekemistä asioitten kehittämisen saati luovuuden kanssa tai sitten se vaatii silkkaa tuuria olla oikealla toimialalla ja riittävän erossa systeemistä… kaikkialla se kuitenkin aina vaatii ”väärän virkamiehen” tai muun systeemin tosiuskovaisen eteen mentäessä sopivan pärstäkertoimen ja pidättyväisyyden.
Suomalainen jo sata vuotta vanha poliittinen käyttöjärjestelmä tarvitsee päivityksen 2000-luvulle. Oleellista tässä on ”ottaa valta pois” niiltä, jotka ovat vallassa vallan itsensä vuoksi. Suomi tarvitsee visionääriset asiajohtajat nykyisten valtaholistien tilalle. Suomi tarvitsee visionääriset asiapoliitikot edunvalvontaan ja byrokratiaan keskittyvien systeemipoliitikkojen tilalle – Suomi tarvitsee uuden pelin, jota olen kuvannut agendassani ja kirjoituksissani.
Kaiken kuorrutuksena ja kaiken suurimpana syypäänä asioiden tilaan meillä on pienen pieni pullamössöeliitti (koko eliitti ei ole sitä kuitenkaan), joka sisäpiirissään jakaa kansan selkänahasta varastettua resurssia eri korruptiomekanismeilla toinen toisilleen kaverisosiaalikapitalismin hengessä – kyllä heidän kelpaa, ovathan suomisysteemin suurimmat valuviat heidän itse itselleen tarkoituksella valamia! Tällä ”väärällä eliitillä” on juoksupoikansa ja –tyttönsä läpi koko suomalaisen yhteiskunnan niin, että kukaan ei varmasti pääse karkuun täysin systeemin ehdoilla tapahtuvaa vallankäyttöä.
3. Vasta julistettuani itseni syyskuussa 2015 presidenttiehdokkaaksi olin (minäkin) poliittinen toimija. Näen Suomen ongelmien juontuvan yhteiskuntamme syvästä ylipolitisoitumisesta (tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin puolueiden suurehko määrä). Siksi en itse ole ensimmäisenä perustamassa uutta omaa puoluetta enkä toisaalta voi toimia uskottavasti jonkin yhden nykypuolueen takaa – etenkään en valtapuolueen, asia jota minulle on ehdotettu lukemattomia kertoja. Yritän mieluummin tuoda uusia ajatuksia puolueissa toimiville ja herätellä suomalaisia itsenäiseen ajatteluun – riippumaton presidenttiehdokkuus on tässä paras mahdollinen väline.
4. Olen asettanut itselleni ison älyllisen haasteen ja selvinnyt siitä. Innovoimalla vapaasti ilman mitään ideologisia kahleita voimme lopettaa järjettömän yhteiskunnallisen vastakkainasettelun. Olen luonut uuden aatesuunnan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon nimeltään ”Unitarismi”. Unitaristisen ajattelun aihio on tehty Unitas kansanliikkeen ensimmäisessä agendan yhteydessä syksyllä 2014. Unitarismin keinoin suomalainen (tai mikä tahansa yhteiskunnallinen väärä valtarakenne) ylipolitisoitunut oman edun tavoitteluun perustuva ja yhteiskuntaamme hajoittava ”kaverisosiaalikapitalismi” ja ”nollasummakakunjako” (luomiani käsitteitä) voidaan ajaa alas yhteisen hyvän nimissä. Suomi vuonna 2016 tarvitsee uuden pelin.
Kysymys: kenellä valtapuolueen presidenttiehdokkaalla on täysin oma agenda saati siemenet kokonaiseen yhteiskunnalliseen uuteen ajattelutapaan?
5. Tiedän täsmälleen mitä minun olisi presidenttinä tehtävä. Ulkopolitiikan johtamisen ohella, tasavallan presidentin pitäisi olla tasa-arvoisen ja reilun pelin Suomen sekä yhteiskunnallisen innovoinnin asiamies jos kuka omalla esimerkillään. Hänen pitäisi olla kansan valitsema vastapaino suomalaisen pullamössöeliitin kautta tapahtuvalle yhteiskuntamme vakavalle ylipolitisoitumiselle – enemmänkin tasavallan presidentin pitäisi olla se, joka palauttaa vallan Suomen kansalle! Omassa visiossani näen visioonsa uskovia asiapoliitikkoja, jotka menevät kokonaisuuden kautta ja joihin kansa luottaa – he eivät profiloidu ”puolueen miehinä tai naisina” ollenkaan samalla tavoin kuin nykyisin.
Kaikki nämä edellä mainitut roolit koen luonteviksi ja olen jo antanut elämässäni hyviä näyttöjä sekä ajatteluni että tekemiseni (pl. ulkopolitiikan johtaminen käytännön tasolla) tasosta kaikilla noilla osa-alueilla.
Ei maan johtaminen eroa jonkun muun asian johtamisesta määräänsä enempää. Visio, oma esimerkki ja jämäkkyys sekä yhteistyökyky edellä se on mentävä siinäkin – vain niin voi voittaa ihmisten luottamuksen. Tämän hetken Suomi on täysin visiottomassa tilassa monilta oleellisilta osin joihin tasavallan presidentti voisi vaikuttaa erittäin paljon jos osaisi ja haluaisi. Suomessa on yhteiskunnallisesti ottaen vakava johtajuusvaje.
Tämä blogi ei ole mikään täsmällinen ohjelmajulistus vaan palaan siihen tarkemmin myöhemmin. Sanottakoon kahdesta isosta ulkopolitiikan alaan liittyvästä asiasta oma kantani. Suomen 1) ei ole välttämätöntä erota EU:sta, joskin se on mahdollista jos EU ei kykene muutokseen, mutta 2) Suomen on välttämätöntä liittyä sotilasliitto Natoon asap. Missään nimessä meidän ei pidä erota EU:sta ennen kuin olemme Natossa.
Ne pienpuolueet, joilla ei ole virallista kantaa ko. asioissa varmastikin pystyvät elämään em. kattauksella ja ne, joilla kanta on jossain määrin erilainen voivat lohduttautua sillä, että kyseisen kokoluokan asioita pitää ehdottomasti kysyä kansanäänestyksessä suomalaisilta. Toki tämä edellyttää perusteellista kansalaiskeskustelua, jossa mm. Hirvimäki haluaa olla mukana tasa-arvoisesti muiden mukana.
6. Yllätys, yllätys – minullahan on täydellinen CVuuden ajan tasavallan presidentiksi! Olen ollut elämäni aikana sekä yrittäjä, virkamies että töissä yksityisellä. Olen perheellinen kolmen pienen lapsen isä kotoisin Jyväskylästä ja vähän maaltakin. Käynyt maailmalla ja kieliä puhun, mutta juuret syvällä sukumailla Sirsankallion uumenissa Petäjävedellä, jossa tätäkin juttua nyt kirjoitan.
Olen generalisti eli yleismies Hirvimäki – vanhemmiten oppii aika hyväksi monessakin asiassa (jopa hirsimökin veistämisessä!) vaikka varsinainen expertti en ole oikein missään – paitsi siinä sekametelisopassa. Käytän intuitiota paljon. Sellainen lienee hyvä tausta joskus ymmärtää monimutkaisia asioita? Olen miettinyt, että varmaankin minussa on perhetaustastani ja kokemuksestani johtuen ”ripaus jokaista suomalaista” – selitän tämän joskus tarkemmin – vain ripaus, niin että sitä ei tahdo vastapuoli aina helpolla tunnistaa. On se siellä silti.
Vaikka olen KTM, minussa on varmaankin enemmän jätkää kuin herraa – ihminen pitää osata ottaa aina ihmisenä. Minua ei tarvitse kenenkään pokkuroida vaikka kuinka olisin tasavallan presidentti – mutta kyllä ihmiset huomaavat, että jotain se osaa vaatia paitsi itseltään myös muilta.
7. ”Looseripresidentti?!” Puolileikilläni olen kysynyt viime aikoina eräiltä tukijoiltani millainen juttu olisi jos toisi esille #looseripresidentti ajatusta – tässä yhteydessä siis äärimmäisen tärkeää omaa elämänkokemusta siitä miksi suomisysteemi ei toimi?
”Looseripresidenttiyteni” saa oikean sävyn kun asiayhteyteen lisää, että olen toisaalta väliin myös menestynyt elämässäni, työssäni ja yritystoiminnassani erittäin hyvinkin. Ja menestynkin koko ajan – onhan mm. perhe minulle kaikki kaikessa. Kehittelen myös yritysaihioita taustalla vaikkakin nyt olemattomilla resursseilla, ja voihan tästä ristiretkestäni suomipolitiikan syövereihinkin vielä tulla jymymenestys, mistä sitä tietää..?
Pidän yhteiskunnallisessa mielessä tärkeimpänä elämänkokemuksenani ja oppinani – vaikkakin hyvin kipeänä – esimerkiksi sitä, että minut ja veljeni sekä yrityksemme heitettiin (poliittisen pelin vuoksi) pois 15 vuotta (1993 - 2008) pyörittämältämme menestyneeltä leirintäalueelta – asia jota suree nyt kokonainen jokilaakso ja puoli Suomea ja pieni osa Eurooppaakin –
tai että viimeisin yritykseni (per. 2011) ei (poliittisen pelin vuoksi) koskaan saanut mitään tukea suomisysteemiltä vaikka yritykseni missio oli rakentaa suomalaista ja kansainvälistä start-up kasvuyrittäjyyttä ja vaikka menin siinä Californian hiekkarannalle, Taten taidegalleriaan, suomalaiseen hiihtokeskukseen… isolla sydämellä ja sisulla onnistuin rakentamaan nollasta kansainvälisen huipputiimin, saamaan asiakkaita ja kiinnostusta tarjoamillemme palveluille ja tienaamaan alkavaa tulorahoitusta, kaikki se musertavan suomalaisen valtiomonopolin puristuksessa Tekeseineen – menetin lopulta siinä koko omaisuuteni ja ajauduin perheeni kanssa suoranaiseen köyhyyteen –
tai että minut, pienten lasten isä, on (poliittisen pelin vuoksi) irtisanottu kaksikin kertaa (09/2009, 01/2014) koeajalla suomalaisesta aikkarista (aikuiskoulutus) kylmästi ilman mitään perusteita täysin epämääräisissä olosuhteissa, työpaikasta, jonne minut valittiin yhtenä monien joukosta – miten ihmeessä sitten olen toisissa aikkareissa voinut olla arvostettu kollega ja pidetty yrittäjyyskouluttaja jo vuosien ajan?
Olen kirjoittanut ”pikku-stalineista ja –stalinittarista” – joita nyky-Suomi on täynnä kaikilla tasoillaan. Terveiset Mikkeliin ja Forssaan – tämä on ensimmäinen kerta kun pystyn tuomaan tämän aikkari-asian julkisuudessa esille, niin kipeä se on ollut. Nimenomaan nämä kaksi aikkari-kokemusta saivat minut lopulta lähtemään muuttamaan Suomea ymmärtäessäni jotain hyvin oleellista.
Molemmissa tapauksissa yhteistä on se, että kyseinen johtaja oli täysin kiinni koulutuskuntayhtymän poliittisessa pelissä ja minua ei koskaan varoitettu mistään – mistä olisi edes ”varoitettu”? Lisäksi käytettiin koeaikaa härskisti hyväksi, ettei tarvitse paljoa selitellä kuukauden puolentoista työssäolon jälkeen.
Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että kyse on ollut siitä, että ”valtaholisti” tajuaa, että toinen näkee hänen lävitseen, ymmärtää hänen motiivinsa. Hän ei kestä sitä sillä se sotkee hänen pelinsä. Hän haluaa eroon kaltaisestani luovasta ja asioiden kehittämisestä intonsa saavasta ihmisestä mahdollisimman nopeasti. Samalla hän käyttää ihmistä räikeästi hyväkseen oman sairaan vallankäyttönsä pönkittäjänä ja ”varoittavana esimerkkinä” työyhteisölleen. Ei liene ihme että kyseiset johtajat eivät paljoa elämäntilanteestani, perheestäni, hankitusta vuokra-asunnosta jne. välittäneet...
Olen joskus viitannut velvollisuudentuntoon siinä mitä yritän tehdä nyt yhteiskunnallisesti. Tunnen aidosti olevani velvollinen ei vain kertomaan kokemuksistani, mutta myös tuomaan esille sen miksi mielestäni näin tapahtuu omassa isänmaassamme – eikä varmasti tapahdu vain minulle! Tiedän jotain näistä asioista siinäkin mielessä, että olen itse rekrytoinut noin 150 ihmistä hommiin elämäni aikana joista puolet esimiehiä. Arvatkaa montako on ”koeaikapurettu” omasta toimestani – niin kuin järkyttävä yksilöä mitätöivä termi työlainsäädännössämme kuuluu?
Puhun nyt julkisesta sektorista en yksityisestä – eikös julkinen sektori kuulu tasavallan presidentin toimialaan?
Tapahtunut – analyysi – selitys – oppi yhteiskunnallisella tasolla. Isojen kaarien ja käsitteiden kuten ”valtaholismi”, ”valtaholisti”, ”väärä kollektiivi”, ”inhodemokratia” jne lisäksi (kts. agenda) tuollainen atomitason oppi poikii minulle ideoita myös käytännön lainsäädäntöä mietittäessä – esimerkiksi päinvastoin kuin ajatellaan, pitäisikö julkisella sektorilla olla nimenomaan niin päin että startista 3 kk ei saa irtisanoa uutta rekrytointia kuin poikkeuksellisen hyvällä syyllä – nythän se voi olla millainen pikalynkkaus tahansa (täysin epäasiallisilla perusteilla) tuona aikana!? Ottaisi kummasti pois työkaluja väärältä vallankäytöltä. Noh se on toinen juttu mutta esimerkkinä.
Tämän pienen vuodatuksen jälkeen positiivinen lopetus tähän osioon – ensimmäisen esimerkin ”jokilaakson” paikallinen senaikainen kaupunginhallituksen puheenjohtaja tuli minulle joku aika sitten juttelemaan ja sanoi: ”Sori Petri, mokattiin kaupunginhallituksessa raskaasti sen teidän (leirintäalue) jutun kanssa, olen tosi pahoillani”. Vastasin, että kiitos, olen jo antanut anteeksi, elämässä on mentävä eteenpäin, mutta ”jokilaaksolaisista” en ole ihan varma..?
Kysymys: onkohan presidentti Sauli Niinistöllä tai keskustan Matti Vanhasella ja kumppaneilla ollut vastaavia kokemuksia valtapuolueen kautta kiipiessään – nyt ei puhuta jostain harmittavasta valtapelistä puolueen sisällä nyt puhutaan yksilön ”elämästä ja kuolemasta” suomisysteemin armoilla?
8. Katsokaa höyrypää Donald Trumpia ja katsokaa Viron uuden presidentin Kersti Kaljulaidin hillittyä charmia! Jos maailmalla aletaan tosissaan haastaa poliittista status quota uudenlaisten poliittisten päättäjien esiinmarssilla niin mitä tässä enää sen kummemmin ihmettelemään ”kapinallinen” Hirvimäenkään touhua?
Eikö muutostarpeesta ole puhuttu jo niin kauan, että asioita pitäisi oikeasti alkaa tehdäkin? Suomi on koko ajan menossa yhä pahempaan takalukkoon, jota ruokkii jatkuvasti paheneva syrjäytyminen sekä vanhan pelin aikaansaama tarkoitushakuinen ja vastuuton vastakkainasettelu. Ne vievät väkivallan tielle, kuten on jo tapahtumassa. Siitä takalukosta ei välttämättä olekaan enää paluuta – ilmiötä kaiken lisäksi vielä ruokkivat ulkoiset voimat katsokaa Vladimir Putinin valtakoneiston toimintaa!
Eikö nyt pitäisi todenteolla vapauttaa uudenlaista, yksilöstä, kokonaisuudesta ja 2000-luvulta lähtevää ajattelua valtakunnantason poliittiseen päätöksentekoon? Älkääkä koskaan uskotelko itsellenne, että vanha valta itseään oikeasti haastaisi – jonkun hallitusvastuun ikuinen pallottelu kolmeenpekkaan ei todellakaan tarkoita uusien tuulien puhaltamista vaan päinvastoin vanhan vallan betonoimista, kosmetiikka on aina vain kosmetiikkaa!
9. Pystyn haastamaan valtapuolueiden ehdokkaat ja myymään ajatukseni suomalaisille. Osaan kirjoittaa. Muutaman kuukauden varoitusajalla eduskuntavaaleissa 2015 (olin sitoutumaton Piraattipuolueen listoilla) huomasin, että voin mennä myös studioon vaaliväittelyyn ja pärjään siellä, tein sen kahdesti – studio 1studio 2
En ole vielä päässyt vastakkain suomipolitiikan isojen poikien ja tyttöjen kanssa, mutta kun sen aika tulee, haastan valtapuolueiden ehdokkaita yksinkertaisesti heidän luulemiensa vahvuuksien kautta. Kun on nämä asiat oivaltanut ja laittanut itselleen ylös eivät ne takaraivosta mihinkään häviä. Mitään menetettävää ei ole.
10. Tämä on kasvutarina. Olen tolpillani vaikka väliin on ollut hyvinkin raskasta, myös perheelläni. Olen tosissani ja kuvittelen ihmisten myös ymmärtävän sen itseironian, jota väliin viljelen, eihän sitä muuten jaksaisi. Olen mennyt eteenpäin askel kerrallaan – vaikka suuri yleisö ei tiedä minusta vielä oikein mitään, olen sisäisesti täysin valmis. Uskon, että mediakin innostuessaan kirjoittaa vielä paljon tarinastani ja esille tuomistani yhteiskunnallisista asioista vaikka tähän asti kyyti on ollut hieman toisenlaista sattuneesta syystä.
Presidenttijuttu tuntuu minullekin väliin hurjalta, mutta olisin huolissani jos se ei tuntuisi – se ei kuitenkaan tunnu liian hurjalta niin hyvä sisäinen motivaatio minulla on ja halu muuttaa isänmaatamme meille kaikille paremmaksi.
Kokemukseni kautta pystyn näkemään asioita. Minulla riittää myös rohkeutta ja osaamista nostaa esille välttämättömiä yhteiskuntamme muutostarpeita, joista ei sellaisella, joka on mennyt systeemin kautta menestyksekkäästi luovimalla, ole mitään omakohtaista käsitystä – sellaisestako Suomen seuraava tasavallan presidentti?
***
Arvoisa pienpuolueen edustaja,
Avaukseni oli tässä – kenties olisit halunnut, että olisin vielä peilannut puolueenne tavoitteita jollain lailla omiin ajatuksiini? Jätän sen kuitenkin vielä tässä vaiheessa, lienee parempi yhdessä jutustella ensin?
Jos ajatukseni herättävät vastakaikua, ole yhteydessä allekirjoittaneeseen. Minulla on ilo kutsua sinut neuvonpitoon Villa Sirsaan tai muuhun yhdessä sovittavaan paikkaan.
17.10.2016
Villa Sirsa, Petäjävesi
Petri Hirvimäki
***
”Presidenttiblogini”:
Petri Hirvimäki – pienpuolueiden yhteinen presidenttiehdokas? - 17.10.2016
Donald Trump vs. Petri Hirvimäki - 19.8.2016
”Petri presidenttiehdokas” - 21.3.2016
Väyrynen ja Hirvimäki haastavat Suomen! - 26.1.2016
Avataan suomipolitiikan ”kolmas rintama!” - 12.1.2016
”Peliitta” – eduskuntavaalien 2019 ruskea hevonen? - 2.1.2016
Suomalaisen syvä inho – 10.12.2015
Presidenttiehdokas Hirvimäen itsenäisyyspäiväpuhe 6.12.2015
Superpowers Dealing with The World in Syria 8.10.2015
Poika, jonka isä halusi Suomen presidentiksi 16.9.2015