Pakolaisten virta kriisialueilta Eurooppaan on ollut alkaneen syksyn kuumin puheenaihe. Uutistulva näyttää meille täyteen ahdettuja kumiveneitä, joilla henkensä peliin panneet Lähi-idän ihmiset koettavat päästä Välimeren yli Eurooppaan. Samalla eri maat pääsevät kuin varkain tekemään brändipolitiikkaa ja ”destination managementtia”.
Pakolaiset tulevat meidän länsimaisten ihmisten silmissä sellaisilta hämäräperäisiltä alueilta, kuten Irak, Afganistan, Syyria tai Libanon. Nämä kaikki on korkean elintason maissa leimattu, brändätty, jo aikoja sitten ”epäonnistuneiksi valtioiksi” (failed states). Niissä ei ole meidän hyväksymäämme hallintojärjestelmää, ja niiden johdossa on hirveitä diktaattoreita: ”Hornetit ilmaan ja kimppuun”, me sanomme ja lähdemme rakentamaan niihin ”demokratiaa”. Vastareaktiona on syntynyt erilaisia Isiksiä, vastarinta- ja ääriryhmiä: ketä enää jaksaa kiinnostaa se, kuinka monta ihmistä viimeisin autopommi Bagdadissa tappoi? Nämä alueet ja kaverit eivät ole kovin innostuneita oman maansa kehittämisestä vaikkapa länsimaisten turistien avulla. Kyllä jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen tekee kaikkensa päästäkseen täältä pois. Pakolaiseksi ryhtymisen kynnys on korkea; omat olot ja kodin jättäminen on kova paikka varmaan kenelle tahansa. Koko elämän säästöt kerätään yhteen ja kumiveneen kyytiin hypätään.
Pakolaisille mikä tahansa maa ei kuitenkaan kelpaa. Unkari on pelkkä väliasema, josta jatketaan kohti paremmin brändättyjä maita ja alueita. Tanskakaan ei kelpaa – jotain mätää siellä on, ja eikös se Muhammed-pilakuvat tehnyt tyyppikin ollut juuri tanskalainen. Ne kuvat kun julkaistiin, oli koko skandinaavinen brändi vaarassa ainakin Lähi-idässä. Tanskan lippuja poltettiin, ja siinä sivussa muutama Norjankin lippu, koska etäisyys häivyttää brändien rajat: sitä samaa Pohjolaahan ne ovat kuitenkin… Ei, Tanskasta on päästävä pois – vaikka kävellen!
Tällä hetkellä maabrändikisassa on kaksi suurta voittajaa ja yksi pienempi. Ruotsi on toinen suurista voittajista: sinne monet haluavat, koska Ruotsin brändi suvaitsevaisena ”hyvä sydän -valtiona” on niin vahva. Ylivoimaisesti suurin voittaja on kuitenkin Saksa. Vielä muutama kuukausi sitten liittokansleri Merkelin pilkkakuvia oli pitkin Ateenaa. ”Angie” oli niissä puettu SS-univormuun, Saksa kun oli niin kovin tiukkana kreikkalaisten talouskurimuksesta ja velkapaketeista päätettäessä. Nyt Münchenin päärautatieasemalle kerääntyy päivittäin pakolaisjunille hurraavia saksalaisia, jotka toivottavat hätää kärsivät tervetulleiksi maahansa: Herzlich willkommen! Meidän käsityksemme saksalaisista joutuu vakavan uustulkinnan alle: eivätkö ne kaikki olekaan natseja? Saksan tuskallinen, sodanjälkeinen maabrändin uudelleen rakentaminen on saavuttamassa huipentumansa. Kaikki peukuttavat nyt saksalaisille; Berliiniin haluaa jokainen pakolainen ja turisti. Saksa ei olekaan ihan paska maa!
Pienemmän maabrändivoiton, pronssimitalin, saa Suomi. Pääministeri Sipilän ele pakolaisten auttamiseksi on huomattu maailman lehdistössä. Muuten Sipilän hallitus ei luultavasti koko nelivuotiskautensa aikana kansainvälistä uutiskynnystä sitten ylitäkään, ellei koalition kansallismielinen siipi nyt aivan tolkuttomaksi äidy. Jotenkin maailmalla monet tuntuvat huokaisevan helpotuksesta, kun Suomi vastaakin nyt taas sitä mielikuvaa, joka Pohjoismaista esimerkiksi Keski-Euroopassa on: suvaitseva hyvinvointivaltio, sellainen kuin Ruotsi. Suomen toinen luonto, viime vuosina maailmalla huomiota herättänyt nationalistinen ja militaristinen kalsarikännihurmos saa hetkeksi väistyä taka-alalle.
Hienoa maabrändityötä kerta kaikkiaan. Kiitos pakolaisten!