Pääministeri Juha Sipilän (kesk) perusporvarihallituksen niin sanotun kilpailukykypaketin esitykset edustavat onnetonta yritystä harjoittaa esiteollisen ajan komentotaloutta maailmassa, jossa markkinatalous ja demokratia aika päiviä sitten ovat jättäneet sellaisen taakseen.
Sopimukset työehdoista valtiosta riippumattomien ammattiliittojen ja työnantajien välillä ovat olennainen osa tervettä markkinataloutta. Työmarkkinaneuvotteluissa osapuolet – yksinkertaisesti ilmaistuna – sopivat työn minimihinnasta vallitsevassa markkinatilanteessa.
Valtiosta riippumattomat ammattiliitot kuuluvat olennaisena osana demokraattiseen yhteiskuntaan. Totalitaarisissa yhteiskunnissa niille sen sijaan ei ole sijaa.
Palkansaajien oikeus järjestäytyä ja puolustaa oikeuksiaan ammattiliittojensa kautta – mukaan lukien lakko-oikeus – sekä vapaasti sopia työehdoista työnantajan kanssa kuuluu demokratiaan. Yritykset rajoittaa näitä oikeuksia kohdistuvat demokraattisia perusoikeuksia vastaan.
Ottamatta kantaa siihen, ovatko hallituksen esitykset esimerkiksi Suomen kansainvälisten sitoumusten tai perustuslain vastaisia, ne joka tapauksessa määräävät työehdoista, joista sopiminen demokraattisessa yhteiskunnassa kuuluu työmarkkinaosapuolille.
Puuttuessaan työmarkkinoihin hallitus lisäksi asettuu yksiselitteisesti toisen osapuolen kannalle. Se käyttää sinänsä demokraattisin keinoin saamaansa valtiovaltaa välineenään ajaakseen yksipuolisesti vahvemman eli työnantajan taloudellista etua.
Toteutuessaan esitykset eivät ainoastaan horjuta vaan jopa mullistavat työmarkkinoilla vallinnutta tasapainoa. Ne määrittelevät uudestaan puitteet, joissa työehdoista neuvotellaan.
Tämä tarkoittaa sitä, että palkansaajia edustavat ammattiliitot joutuvat määrittelemään toimille hinnan. Tämä hinta lisätään nykyiseen palkkatasoon, ellei työnantaja suostu palauttamaan hallituksen leikkaamaa etuutta.
Ammattiliitto esimerkiksi laskee kuinka paljon työntekijä keskimäärin menettää ansioitaan sairauspoissaolojen takia. Tämä menetys tulee silloin huomioida hänen palkassaan.
Hallituksen toimet siis siirtävät tulevien työehtosopimusneuvottelujen lähtötasoa olennaisesti korkeammalle. Se ei tietenkään tapahdu automaattisesti vaan edellyttää sopimista. Tämän lisäksi tulevat neuvottelut yleisistä palkankorotuksista.
Koska hallitus esityksillään tavallaan siirtää kehityksen pyörää taaksepäin, palkansaajat joutuvat ammattiliittojensa välityksellä yhdessä työnantajien kanssa neuvottelemaan sellaisista asioista, joista ei muuten olisi tarvinnut neuvotella.
Käytännössä työmarkkinaneuvottelut siis monimutkaistuvat, koska sovittavaa on aiempaa enemmän. Todennäköisesti myös sopimukseen pääseminen vaikeutuu, valitettavasti ilmeisesti myös lakot ja työnseisaukset.
Tästä näkökulmasta tarkasteltuna hallituksen yritys harjoittaa komentotaloutta muistuttaa hölmöläisten peiton jatkamista.
Vetoankin Suomen hallitukseen ja kansanedustajiin, että yhteiskunnallisen vastakkainasettelun kärjistämisen sijasta tehtäisiin yhteistyötä, luotettaisiin työmarkkinaosapuolten haluun ja kykyyn tehdä vastuullisia ratkaisuja yhteisen isänmaamme hyväksi, kannustettaisiin heitä siihen ja annettaisi työrauha. En jaksa uskoa, että Suomen taloutta saadaan kuntoon ilman yhteisvastuuta ja yhteistyötä työelämän kaikilla tasoilla.
Sopiminen ei aina ole helppoa. Se vaati usein kärsivällisyyttä mutta on kuitenkin kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin jatkuvat erimielisyydet ja riidat.
Petteri Hiienkoski