Tänään vietetään itsemurhien ehkäisypäivää, siksi tämän kirjoitin.
90-luvun pankkikriisin seurauksena on eri tilastojen mukaan todennettu 12.000-14.000 itsemurhaa. 90-luvun laman syistä johtuvat itsemurhat eivät ole loppuneet vielä tänäkään päivänä. Viime vuonna tuttavani teki itsemurhan 90-luvun pankkikriisin seurauksena.
Nyt jälleen kun säästetään ja leikataan, niin ajatelkaa seurauksia, näitä mitä tässä kirjoitan.
Te, jotka olette lukeneet aiempia blogejani, ymmärrätte tämän lyhyen yhteenvedon siitä, mitä olen joutunut elämässäni kokemaan, ja ihmeen kaupalla olen vielä tätä kirjoittamassa. Nämä kaikki, jotka elämässäni menetin, aiheuttivat toiset ihmiset, ahneudellaan, välinpitämättömyydellään ja vääryydellä.
Kun luette, niin älkää lukeko kuin kauppalistaa, vaan hitaasti, ajatuksella ja sydämellä, rivi riviltä, sillä jokainen rivi pitää sisällään itsemurhan syyn.
Sen, minkä he voittivat minulta eläessään, menettävät kuollessaan
* Kun he ryöstivät meiltä omaisuutemme, niin ajattelin; onneksi he eivät vieneet kotejamme.
* Kun he ryöstivät meiltä kotimme, niin ajattelin; onneksi eivät vieneet minulta kotiseutuani.
* Kun he veivät minulta kotiseutuni, niin ajattelin; onneksi eivät vieneet minulta kotimaatani.
* Kun he veivät minulta kotimaani, niin ajattelin; onneksi eivät vieneet minulta rakasta äitiäni.
* Kun he veivät minulta rakkaan äidin, niin ajattelin; onneksi eivät vieneet minulta viittä rakasta veljenäni.
* Kun he veivät minulta yhden rakkaan veljen, niin ajattelin; onneksi minulle jäi neljä rakasta veljeäni.
* Kun he veivät minulta toisen rakkaan veljen, niin ajattelin; onneksi minulle jäi kolme rakasta veljeäni.
* Kun he veivät minulta terveyteni, niin ajattelin; onneksi eivät vieneet elämääni.
* Kun he veivät meiltä oikeuden, niin ajattelin; onneksi eivät vieneet minulta kunniaa.
* Kun he riistivät minulta kunniani, niin ajattelin; onneksi eivät vieneet minulta kuolemaa.
* Kun minulta vietiin rakkaus ja läheisyys, niin ajattelin; onneksi minulle jäi yksinäisyys.
Sen, minkä minä menetin heille eläessäni, saan kuollessani
*Menettämällä elämän - sain elämän.*
Näin on elämäni kulkenut viimeiset 23 joulua. Niin lyhyt aika, vain pari kertaa käsieni sormet ja kolme niihin lisää.
Niin kaikki tapahtui synnyinmaassani Suomessa, jossa oikeus muutettiin vääryydeksi.
En saanut lottovoittoa syntyessäni Suomeen, mutta elämäni loppu on lottovoittoni, kun tuhkani sirotellaan vieraisiin maihin - kauaksi kotikonnuiltani ja kotimaastani.
Ajattelin Teitä ja tulevia sukupolvia tätä kirjoittaessani, joiden täytyy jatkaa elämää vääryyden keskellä ja olla osa sitä. Kuitenkin Teistä jokainen voi omalla kohdallaan estää niitä lukuisia itsemurhien syitä, joihin toinen ihminen voi vaikuttaa. Olemalla eettisesti vahva, olemalla epäitsekäs, olemalla rehellinen, olemalla oikeudenmukainen, olemalla myötätuntoinen - ei vain sanoilla, vaan myös teoilla.
"Kaikki ne, jotka tekevät pahaa ruumiillaan, puheellaan tai mielellään, eivät rakasta itseään. Ja miksi näin? Koska mitä tahansa ihmiset tekevät lähimmäisilleen, joita he eivät rakasta, sen he tekevät myös itselleen. Sen takia he eivät rakasta itseään.
Mutta kaikki ne, jotka tekevät hyvää ruumillaan, tekevät hyvää puheellaan, tekevät hyvää mielellään. He rakastavat kuitenkin itseään, vaikka sanovatkin, etteivät rakasta itseään. Ja miksi sanon näin? Koska mitä tahansa ihmiset tekevät, niille, joita he rakastavat, sen he tekevät myös itselleen."
Pasenadi, Kosalan kunigas. (Leo Hilden, Gotama Buddha, 2002)
Kuin kauan kestää valtio, jossa palkitaan heitä, jotka tekevät pahaa, ja rangaistaan heitä, jotka tekevät hyvää? PeLi, 2015.
Jouluni alkavat käymään vähiin, hyvä niin. Sillä sanani ovat jo lopuillaan.