Olen kuullut sellaista huhua että hallitus on päättänyt upottaa veitsensä kaikkein köyhimpään kansanosaan. Tämä on tietysti absurdia - kaiken järjen mukaan rikkailta tulisi leikata niin kauan että he köyhien kanssa muodostavat uuden yhtenäisen ryhmän, ihmiset.
Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Suomessa ei nimittäin todellisia köyhiä ole. Yleensä tämänkaltaisia kommentteja kuullaan esimerkiksi kultalusikka suussa syntyneiden kokoomusnuorten suusta, mutta itse kuulun kaikilla perinteisillä asteikoilla mitattuna kansan köyhimpään ja surkeimpaan ripuliluokkaan eikä muutosta tähän ole näköpiirissä.
Nykypäivänä kunnollisen elintason voi saavuttaa pikkurahalla. Tuhannet opiskelijat ovat tästä ilmiselvä todiste. Keuruun Ekokylässä asuessani elinkustannukseni olivat kokoaisuudessaan - siis asunnon, ruoan ja kaiken muun sisältäen - noin kolmesataa euroa kuukaudessa, ja silti koin olevani sekä henkisesti että materialistisesti erittäin rikas.
Mielekkäästä itsensä toteuttamisesta ja kehittämisestä on pikkuhiljaa tullut käytännössä ilmaista. Internetin avulla yhteydenpito ystäviin, tiedonhaku ja oman sisällön julkaiseminen onnistuu kuinka heikkotuloiselta tahansa. Kaupunkia voi vaihtaa edullisesti esimerkiksi kimppakyydeillä. Juokseminen ja parkour ovat täysin ilmaisia urheilulajeja eikä kohtalainen polkupyörä tai sukset nykypäivänä kovin paljoa maksa.
Uskoisin että leikkausten aiheuttama harmitus johtuu pääasiassa köyhyyteen liittyvästä alemmuudentunteesta ja rikkaan kansanosan sydämettömästä luonteesta eikä niinkään varsinaisesta rahapulasta. Toki rahanpuutekin voi olla aivan aito ongelma jos haluaa itselleen rikkauden symboleita tai on tullut esimerkiksi ottaneeksi paljon velkaa.
Meidän vähävaraisten tulisikin osoittaa olevamme rikkaiden kiusanteon yläpuolella. Meidän tulisi näyttää ihmisarvon olevan riippumaton taloudellisesta menestyksestä ja ahdistumisen sijaan iloita elämästä.
On syytä pitää mielessä että rikkaat saavat valtansa rahan arvosta ja raha taas arvonsa siitä että ihmismassat sen perään kipeästi haikailevat. Asetelma on kuin aasi, ratsastaja ja porkkana kepinpäässä. Jos onnistumme pääsemään tästä päähänpinttymästä eroon myös rikkaiden ylivalta automaattisesti pienenee.
En kuitenkaan sano että sortamiseen tulisi alistua. Oikea toimintatapa on äänestää taloudellisen tasa-arvon asialla olevia puolueita ja todeta rauhanomaisesti ja sopuisasti mutta itsevarmasti, esimerkiksi lakkoilemalla, rahamiesten ja -naisten toiminnan epäreiluus.