Olen ollut huvittunut "Aidon Avioliiton" nimien läpimenemisestä. Luottamukseni siihen että aloite menisi läpi ei ole kovin suuri. (Tosin ei se ollut "Tahdon2013" -kampanjankaan kohdalla. En tosin antanut omaa tukeani sillekään.) Demokratia perustuu yleiseen mielipiteeseen eikä järkevyyteen joten aiheesta kohkaantumiselle on luonnollisesti sekä annettava tilaa että sille on annettu tilaa. Ihmisten täytyy ilmeisesti hömpsönpömpstellä puolin ja toisin.
Aiheessa kuitenkin toistuu jännittävä teema. Nimittäin väite siitä että "lapsivaikutusta ei ole huomioitu". Jopa tuossa kyseisessä tutkimuksessa Rahkonen esittää että nimenomaan psykologinen tieto jotenkin ilmiselvästi tukisi tätä ns aito avioliitto -hanketta. Ja korostus on nimenomaan se, että "avioliittolaista päätettäessä ohitettiin kansainvälisten sopimusten vaatimus selvittää se, miten lakimuutos vaikuttaa lasten etuun." Tämä on hyvinkin vakiintunut väite.
Tämä on erikoista. Suomen psykologiliitto antoi lausunnossaan tukensa nimenomaan sukupuolineutraalille avioliittolaille, ja pääosin nimenomaan psykologisen tutkimustiedon perusteella. Samoin on väitetty että on pohdittu vain aikuisten oikeuksia. Mutta sitten on kuitenkin haettu ja saatu Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanta asiaan. Joka on sukupuolineutraalia avioliittoa tukeva. Nimenomaan lapsen edun kulmasta. Lisäksi on hyvä muistaa että päätäntä ei tapahdu tyhjiössä ; Lapsivaikutusta on kartoitettu jo aiemmin. Jo vuonna 2008, kun kun säädettiin laki rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta ( 391/2009)Tämänlaiset tahot ovat asiantuntijatahoja joiden sanomiseen virkamies noin yleensä ottaen luottaa. Koska se on asiantuntijapalautteen hakemisen idea.
Näyttääkin siltä että kyse on jostain muusta kuin siitä että lapsiasiaa ei ole mietitty.
Kanta on lähempänä sitä että Aidon Avioliiton kanssa samaa mieltä olevat asiantuntijalausunnot ovat jotain jota ei ole nähty. Puheet taitavatkin olla sitä että tasa-arvoisen avioliittolain muutosvaiheessa ei käsitelty esimerkiksi Tapio Puolimatkan tuoreimpia kauhistelukertomuksia. Hänen kirjansa "Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin" kun pitää otsikkoaan myöten asiavirheilyä - koska ihmisoikeudet eivät ole buffetpöytä. Olen ollut tilanteissa jossa Puolimatkan hengentuotetta kehutaan. Näissä yhteyksissä kerrotaan kirjassa olevia yksittäisiä anekdootteja. Eli johonkin yhteen yksilöön sidottuja nyyhkytarinoita siitä miten lapsi oli adoptoitu homoperheen seksileluksi. (Myös heteroperheisiin on adoptoitu kaltoinkohdelluiksi joten heteroperheeseen adoptiot täytyisi kieltää?) Ja miten lesboperheeseen adoptoitu poika oli isänkaipuussa harrastanut homoseksiä 12 -vuotiaana. (Miten juuri tämä on tieteellisesti osattu varmistaa että asia on juuri näin? Miten on varmistettu että juuri tämä yksi muuttuja on vaikuttanut eikä jokin muu?) Kun huomioidaan Puolimatkan kyky lähdekritiikkiin - jota hänen osallisuutensa Pianka -caseen demonstroi - voidaan aivan täysin kysyä miten kyseiset tarinat on edes validoitu. Vai ovatko ne jotain jotka rinnastuvat enemmän "Enkeli Elisaan" kuin tositapahtumiin.
1: Samoin on tietenkin hupaisaa lukea niitä juttuja joissa korostetaan että biologisen vanhemmuuden katkeaminen ahdistaa koska siitä syntyy hylkäämiskokemus. Ja sitten tästä syytetään homoja. Tosiasiassa heteroperheisiin adoptoiduilla tämä sama biologinen yhteys katkeaa. Ja jos oikein asiaa katsotaan, niin heteroperheet ovat se taho joka näissä adoptiotapauksissa hylkäävät. Homoseksuaalit sen sijaan valitsevat, ilmiselvästi halukkaasti. En tosin ymmärrä miten Puolimatkan adoptio menee, koska biologisen vanhemmuuden katkeaminen niissä tapahtuu joka tapauksessa.
Toisaalta voi olla hauskaa ottaa syytös tosissaan
"Tahdon2013" nimittäin herätti paljon keskustelua. Sikapaljon. Homoasiaa ja sen kritisoimista tuli yliannos jokaisesta tuutista. Miksi keskusteltiin jostain Pentti Oinosen hauveliargumenteista? Miksi keskustelu tiivistyi varsin omituisten argumenttien ympärille sen sijaan että olisi puhuttu siitä lapsivaikutuksesta? Kun arvokeskustelua ja muutakin keskustelua on ollut paljon, ei voida kuin kysyä että miksi tätä tilaa ei ole käytetty hyödyksi?
Ja kun Tapio Puolimatka kuuluisasti nimenomaan teki asiantuntijalausunnon, miksi hän ei ottanut tätä relevanttia asiaa huomioon? Näyttääkin siltä että lain läpimentyä Puolimatka ilmestyi selittämään että lainmuutos meni läpi sen takia että hän itse ei ollut osannut tuoda esiin relevantteja asioita. Eli toisin sanoen koska Puolimatka itse ei osaa tehdä työtään, on hän sitten "liian myöhään" tullut valittamaan siitä että kukaan ei ole osannut valottaa lapsivaikutuksesta. Muut ovat syyllisiä siitä että hän itse ei ollut osannut tuoda asiaa esiin. Puolimatkan ammattitaidottomuus on nyt siis muiden vika. Koska jos Puolimatka olisi ottanut lapsivaikutukseen kantaa, ei "Aidon Avioliiton" puolella voitaisi sanoa että sitä ei olisi otettu esille. (Koska jos se on asiantuntijalausunnoissa, se on otettu esille.)
"Aito Tieto"
Jos "Aidon Avioliiton" ystävien (aka. AA -kerhon) syytös olisi tosi, olisi edessä silti erikoisia asioita. Vaikka liike myy itseään sananvapaudella ja ties millä, niin reagoinnit vihjaavat siihen suuntaan että "Aito Avioliitto" on epädemokraattinen ; Sävy kun on se, että asiantuntijalausunnoilla on merkitystä jos ja vain jos se antaa heidän maailmankuvansa mukaista ja sitä hivelevää materiaalia. Rehellisesti ottaen tämä kuulostaakin useiden kohdalla varsin uskottavalta selitysmallilta.
Näyttääkin siltä että "Aito Avioliitto" -jengi nojaa hyvin vahvasti lähinnä Mark Regneruksen tutkimukseen. Regnerus on mielenkiintoinen hahmo jonka puuhat aiheen parissa ovat kiinnostavia, tavalla joka paljastaa hänen tutkimusetiikkansa. Se onkin vakiintunut konservatiivikristittyjen käytössä ja toisaalta sen moittimiseen on omistettu kokonaisia sivustoja. Puhumattakaan siitä että Regnerukseen on otettu tiettyä etäisyyttä. Sen verran sen metodista kannattaa sanoa, että otoskoko on riittävä. Mutta itse vertailumenetelmä ei sitten toimi niin hyvin. Ei ole asiatonta sanoa että Regneruksen touhut noin karkeasti ottaen kertovat enemmän tutkijasta kuin aiheesta. Olen kuitenkin joviaali ja hyväksyn että Regnerusta käytetään argumentintukemisena ja lähteenä. (Regnerus oli myös Puolimatkan asiantuntijalausunnossa lähteenä. Puolimatkan asiantuntijalausunto haatettiin mutta se oli "riittävän hyvä". Tarkistuksessa ei kuitenkaan katsottu että onko Puolimatkan tutkimukset hyvää tiedettä vaan sitä onko Puolimatka vääristänyt lähteidensä sanomista. Ei ollut. Regnerus varmasti kelpaakin hänelle sellaisenaan.)
Mutta tästä huolimatta tilanne on "entä sitten"? Olen jossain määrin hairahtunut uskomaan että juuri millään tieteenalalla tuloksia ei päätellä vain yhden tai kahden tutkimuksen pohjalta. Meta-analyysit ja yleiskuvat joissa on lukuisia tutkimuksia ovat se jonka valossa tiedemaailmassa tehdään arviointeja. Regneruksen tutkimus (ja kenties pari muutakin paperia) eivät tältä kannalta ole niin relevantteja kuin voisi luulla.
Regnerus ei ole ainut tutkija alalta. Parin tutkimuksen varaan nojaaminen hyvin vahvasti vihjaa yleensä ottaen enemmän ns. kirsikanpoiminnasta. Aikaisemmin Regnerus nimittäin otti kriittisesti kantaa toiseen tutkimukseen. (Ja kuin sattumalta Tapio Puolimatka kommentoi samaa tutkimusta suunnilleen samalla sisällöllä Seurakuntalaisessa. Ihan kuin hän seuraisi ja komppaisi Regneruksen sanomisia.) Tutkimukseen jossa oli suuri otos. Ja sen mukaan samaa sukupuolta olevien lapsilla meneekin paremmin. Regneruksen kannalta noloa vain on se, että hän itse on ratsastanut homoseksuaalien perheiden tutkimuksella jonka tilastolliset puutteet ovat vielä suurempia. Ja tietysti se, että sosiologiassa täydellistä aineistoa harvoin on saatavilla ja moitittu koe oli tehty niin hyvin kuin sellainen on käytännössä mahdollista tehdä. Itse näen että tuotakin "voidaan käyttää lähteenä", jos ei muusta niin siitä syystä että olemme jo joviaaleja sille että Regneruskaan ei ole tehnyt täydellistä tiedettä. (Otoskoon suuruudesta brassailevat "Aidon Avioliiton" ystävät varmasti ilahtuvat että "homomyönteisen" Australialaistutkimuksen otoskoko on maailman suurin aiheesta tehty.) Itse suhtaudun kaikkeen, suuntan ja toiseen, varovaisen epäillen. Tutkimuksista toki saa irti jotain. Mutta niistä mennään kyllä puolin ja toisin aika pitkälle.
Summa Summarum
Kysymys tiivistyy tavallaan siihen että "Aidon Avioliiton" omista auktoriteeteista ja korkeintaan kourallisesta tutkimuksia on tehty jotain johon viitataan absoluuttisena ja ehdottomana totuutena. Jonka kanssa on mahdoton olla erimielinen perustellusti. (Mikä olisi btw. aika ainutlaatuista ihmistieteissä.) Vastapuolen tutkimuksille ei haluta antaa tilaa. Jopa niin pitkälle että "toisinajattelijat" ja "avomielisyyttä vaativat" kutsuvat erimielisten tekemiä lapsivaikutusarvioita "ei miksikään". Ja tällä asenteella he sitten luovat keskustelukentän jossa "lapsivaikutusta ei ole huomioitu".Koska väärä näkökulma ja ennen kaikkea väärä tutkimustulos on heille väärä tutkimustulos.
Sen minä ymmärrän että asioista voi olla erimielinen. Sitä voi argumentoida miksi vastapuoli on väärässä. Mutta kun vastapuolen asiantuntijalausunnot muuttuvat joksikin jota ei edes olla olemassa on astuttu keskustelun ulkopuolelle ja etenkin yläpuolelle sen verran dramaattisesti että tuollaisen asenteen ei voi katsoa kumpuavan minkäänasteisesta asioiden punnitsemisesta, harkinnasta tai edes demokraattisen arvokeskustelun (~lue:kinastelun) käymiseksi.