Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat syöttävät jatkuvasti meille USAn uskonnollisen oikeiston viharyhmien tuottamaa ”tietoa” homoliittojen seurauksista. Monet väitteet kertovat enemmän yhdysvaltalaisen tuottajansa ja suomalaisen välittäjänsä maailmankuvasta ja peloista kuin todellisuudesta. Tutuimmaksi täällä Puheenvuorossakin tullut esimerkki tästä on jankata pariin pseudotieteellisen tutkimukseen tukeutuen, että samansukupuolisten vanhempien kanssa kasvaneet lapset voivat huonommin kuin tavanomaisessa perheessä kasvaneet.
Koska olen opettaja, olen kiinnittänyt huomiota erityisesti väitteisiin, joiden mukaan päiväkoteihin ja kouluihin tulee pakollinen ”SETAn opetussuunnitelma, ”gender-agenda” ja sen myötä mm. aletaan opettaa, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, toisensa saavista prinssistä ja prinsessasta ei saa enää kertoa satuja, miehen ja naisen avioliiton rinnalla on opetettava tasaveroisena myös homoliittoa, homoseksuaalisuutta ei saa esitellä poikkeavana jne jne.
Vanhempien kasvatusvapauden menetyksellä ja uskonnonvapauden rajoituksilla on pelotellut mm. Petteri Hiienkoski
—Sikäli kuin lainmuutos astuu voimaan, perinteiseen avioliittokäsitykseen pitäytyvien ihmisoikeudet ovat uhattuina. Sen takia on välttämätöntä, että heille turvataan todellisesti oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen, uskonnon ja omantunnon vapauteen sekä oikeus valita lapsilleen annettava opetus avioliittokäsityksestä.—
—Yhteiskunnan tulee myös taata perinteiseen käsitykseen pitäytyville vanhemmille yhdenvertaisesti oikeus antaa lapselle tähän avioliittokäsitykseen perustuvaa kasvatusta ja opetusta sekä pidättäytyä tätä vastaan sotivalta sukupuolineutraalilta kasvatukselta ja opetukselta. Miten tämän oikeuden toteutuminen käytännössä turvataan varhaiskasvatuksessa ja opetustoimessa, on ratkaisematta. Jakautuvatko päiväkodit ja koulut esimerkiksi kahteen ryhmään, joista toisissa sovelletaan perinteistä ja toisissa sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä?
Syrjivät puheet ja vähemmistöjen panettelu on tietenkin jo nyt kiellettyä. Ei kai tämä oikeasti voi olla mikään uutinen kenellekään? Opettajilla ei ole mitään oikeutta sotkea esim. omia homovastaisia näkemyksiään opetukseen. Perusopetuksen arvopohjana ovat tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja ihmisiarvon kunnioittaminen ym. hyveet. Siksi syrjivien ja alistavien käsitysten opettaminen ei tule kuuloonkaan. Opetussuunnitelman perusteista (sivulta 15 alkaen) voi lukea hyvin korkeatasoisen, suorastaan idealistisen kuvauksen suomalaisen perusopetuksen arvopohjasta. Sen lähtökohtana on luonnollisestikin oppilaan oikeus sivistykseen. Siihen nähden Hiienkosken ym. vaatima vanhempien oikeus siirtää oma maailmankuvansa sellaisenaan lapselleen osoittautuu vähintäänkin kummalliseksi ja vanhanaikaiseksi tavoitteeksi. Minkälainen käsitys heillä oikein on lapsista.
Ja mitä uskonnonopetukseen tulee, niin sen on jo kauan pitänyt olla tunnustuksetonta oman uskonnon opetusta, ei uskonnon harjoittamista eikä uskonoppien opettamista totena. Se on siis tietoaine, jonka tehtävä on tutustuttaa omaan (käytännössä vanhempien) uskontoon - ja myös muihin maailmankatsomuksiin sekä etiikkaan yleisemminkin. Eli uskonnontunneillakin on opetuksen oltava perusopetuksen arvopohjan mukaista. On toki eri asia miten tämä sitten toteutuu vaikkapa uskonnollisten opettajien kohdalla.
Koulun tehtävä on opettaa todellisuuden ilmiöitä
Eri tavoin tuotettu asiantuntijatieto tulee kouluun opettajien ja opetusmateriaalien kautta. Yhteiskunnallista todellisuutta, jota koulussa nuorille terveystiedon tunneilla esitellään ovat mm. psykologian ja lääketieteen ajantasaiset näkemykset seksuaalisen identiteetin kehityksestä ja sen eri ilmiöistä siinä missä sekin tieto, että on joitakin ryhmiä, jotka eivät nykytieteen näkemyksiä hyväksy ja ovat valmiita hyvinkin pitkälle meneviin toimiin näkemyksensä toteuttamiseksi. Koulun on arvopohjansa mukaisesti näissä asioissa epäröimättä asetuttava nuorten, tieteen ja ihmisoikeuksien puolelle. Koululaiset ovat herkässä kasvu- ja kehitysvaiheessa ja eräs koulun tehtävä onkin suojella tätä prosessia jyrkiltä ja tuomitsevilta puuttumisilta. Nuoret eivät ole koulun vaikutuspiirissä 24/7, joten opetuksessa on luotava heille sellaista tiedollista, vapautunutta itsevarmuutta, turvallisuuden tunnetta ja hyväksynnän ilmapiiriä, jonka avulla he voivat kohdata vaikkapa nykytiedon vastaisia äärinäkemyksiä julistavia rippikoulun ohjaajia.
Vanhemmilla on toki kasvatusvapaus. Se on mukana myös EU:n ”perustuslaissa", ns. Lissabonin sopimuksessa. Yhteiskunta ei voi noin vain puuttua siihen, vaikka joku vanhempana opettaisikin lapselleen rasismia, potkutekniikoita, homovihaa tai kreationismia. Kodin kynnys on korkea, yhteiskunta ei saa sen yli ilman vakavaa perustetta noin vain tulla. Tämän perusnäkemyksen jakavat sekä klassiset liberaalit että konservatiivit. Suomessa tästä riitelivät Cygnaeus ja Snellman aikoinaan.
Opettajan etiikka
Ennen, ei kovin kauaa sitten, kasvattajien tärkein tehtävä oli ikäänkuin siirtää valmis sivistyspaketti sellaisenaan seuraavalle sukupolvelle ja varmistaa, että paketti otetaan myös sellaisenaan vastaan. Nykytodellisuudessa elämän moninaisuus tulee kouluihin lasten mukana ja sitä valikoituu sinne myös opetussuunnitelmien ja opettajien valintojen seurauksena. Opettajan työ on moraalisesti ja eettisesti vaativaa. Opettaja johdattelee oppilaansa rakentavaan yhteistoimintaan, ”ihmisiksi olemiseen” ja esittelee maailman ilmiöitä ja opettaa ymmärtämään niitä. Totuudellinen ja oikeudenmukainen opettaja ymmärtää olevansa tehtävässä, jossa oma maailmankuva on osattava asettaa paikalleen.
OAJ on julkaissut opettajan eettiset ohjeet, joissa tämä asia sanotaan kuin se olisi vain juridinen itsestäänselvyys:
"Opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaansa, mutta opetustyössä opettajan vastuu on sidoksissa perustehtävään ja sitä määrittelevään normistoon, esim. lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin."
Todellisuudessa opettajaa, joka tekee työtään oppilaitaan arvostaen ja havainnoiden velvoittaa eniten oppilaan arvo ainutkertaisena, kehittyvänä ihmisenä. Eettinen opettaja ei voi noin vain syöttää jotakin omaa totuuttaan, vaan hän ymmärtää velvollisuudekseen järjestää sellaiset olot, joissa oppija saa tilaisuuden itse vähitellen muodostaa ja järjestää maailmankuvaansa.
Lapsen oikeus oman maailmankuvan muodostamiseen
Useimmat vanhemmat tietenkin ymmärtävät, että heidän lapsellaan on oikeus kasvaessaan vähitellen muodostaa itse oma maailmankuvansa. Kokemusteni mukaan ääriuskovaiset, ns. ylisuojelijat ja stereotyyppisen miehekkyyden vaalijat ovat yleisimpiä takajaloilleen kavahtavia. Typerryttävimmissä tapauksissa nämä kaikki yhdistyvät…
Koululla ja opettajalla ei ole mitään velvollisuutta luopua omista arvoistaan ja totuudellisuudesta vanhempien vaatimuksesta. Lapsella on oikeus oppia, tietää, sivistyä, vaikka hänen vanhempansa vastustaisivat evoluutiokäsitystä, haluaisivat estää kaiken sukupuolivalistuksen, pitäisivät tyttöjä alempiarvoisina tai musiikkia kartettavana syntinä. Ristiriitoja pitää toki sovitella, mutta se ei tarkoita, että koulun on peräännyttävä ja jätettävät jotkut lapset pimeyteen. Hyvä vanhempaintyö, jossa koulun ja opettajan arvot ja toimintatavat tulevat tutuksi etukäteen on parasta lääkettä.