Keskustelu yhteiskuntasopimuksesta eli tarkemmin ottaen yksikkötyökustannusten laskemisesta käy kiivaana. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ehti jo ilmoittamaan, että se ei ole mukana sopimuksessa - ennen kuin koko sopimuksesta on edes ehdotusta olemassa! Suomen jarrumiehet ja ei-liike ovat näköjään hereillä.
Yksikkötyökustannusten laskulla on kaksi positiivista vaikutusta: 1) julkisen sektorin henkilöstömenot laskevat eli leikkaustarve pienenee ja velkaantuminen hidastuu ja 2) Suomessa toimivien yritysten kansainvälinen hintakilpailukyky paranee - yritykset voittavat enemmän tarjouskilpailuja - eli työllisyys paranee ja vienti kasvaa. Yksikkötyökustannusten laskemisen kansantaloutta piristävästä vaikutuksesta ei yksikään ekonomisti ole eri mieltä. Järkevin tapa toteuttaa yksikkötyökustannusten lasku on pidentää tehtyä työaikaa, sillä silloin ostovoima ei vähene. Täytyy pitää mielessä, että työajan pidennys ei viittaa nimelliseen viikkotyöaikaan vaan todellisiin tehtyihin työtunteihin, ja että yksikkötyökustannuksia voidaan laskea myös muilla keinoilla.
Suomen pankki on laskenut, että mikäli vuosityöaikaa lisätään noin 100 tuntia työllistä kohden, "bruttokansantuotteen kasvu on vuosittain keskimäärin runsaat 1,2 prosenttiyksikköä nopeampaa vuosina 2015-2021 kuin perusennusteessa. Tämä tarkoittaa, että BKT:n taso on runsaat 11 mrd. euroa eli lähes 6 prosenttia korkeampi vuonna 2021." Myönteinen vaikutus olisi siis erittäin merkittävä.
Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Kyseessä on sisäinen devalvaatio eli kustannustason lasku suhteessa kilpailijamaihin. Tarve tälle johtuu siitä, että ulkoinen, valuuttakurssin kautta tapahtuva devalvaatio ei enää euroaikana ole mahdollinen. Jo Kataisen hallitus olisi takuuvarmasti tehnyt ulkoisen devalvaation, mikäli se olisi ollut mahdollista.
Kaikkea on helppo vastustaa. Sen sijaan uskottavien vaihtoehtojen esittäminen erottaa jyvät akanoista. Ne tahot, jotka ovat sitä mieltä, että Suomi ei tarvitse devalvaatiota - hintakilpailukyvyn parantumista -kantavat raskaan todistustaakan. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä, jos ei parantaa hintakilpailukykyämme? Miten työllisyys saadaan Suomessa nousuun? Vastauksena kuulee usein työhyvinvoinnin parantamisen, yritysten paremmat tuotteet, paremman yritysjohdon, kansainvälistymiskoulutusta yritysjohtajille, panostusta osaamiseen tai milloin mitäkin. Kyllä, Suomi tarvitsee näitä kaikkia! Ilman muuta! Mutta näihin panostaminen ei ole ristiriidassa kansainvälisen kilpailukyvyn parantamisen kanssa. Tarvitaan kaikkea edellä mainittua ja paljon lisää. Mutta tarvitaan myös kilpailukykyä parantava yhteiskuntasopimus. Hallitusohjelmassa onkin yhteiskuntasopimuksen lisäksi hyvin merkittäviä työllisyyttä lisääviä uudistuksia, mutta - yllätys yllätys - nekään eivät näytä käyvän jarrutahoille.
Yhteiskuntasopimuksesta on sanottu, että siinä on pelkästään ikäviä asioita palkansaajille. Tämä ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Sopimuksen syntyyn on nimittäin sidottu noin miljardin kevennykset ansiotuloverotukseen. Lisäksi jos sopimusta ei synny, verot kiristyvät noin puoli miljardia. Nettovaikutus on siis 1,5 miljardia kevyemmät verot. Tämä on suorastaan massiivinen porkkana aikana, jossa kaikkialta muualta leikataan. Vielä suurempi paino pitää antaa paranevalle työllisyydelle ja sille, että julkisia menoja ei tarvitse leikata niin paljon. Jos sopimusta taas ei synny, kaikki häviävät: lapsilisiä ja opintotukea leikataan, verotus ei kevene ja yritykset eivät edelleenkään pärjää kansainvälisessä kilpailussa niin hyvin kuin pitäisi. Yhteiskuntasopimuksessa on kaksi vaihtoehtoa: kaikki voittavat tai kaikki häviävät.
Jään odottamaan rehellisiä vaihtoehtoja niiltä, jotka yhteiskuntasopimusta ja hallituksen työllisyyttä lisääviä uudistuksia vastustavat. Olen lopen kyllästynyt ainaiseen ei-huuteluun. Koko Suomen pitäisi olla siihen kyllästynyt. Suomalainen hieno hyvinvointiyhteiskunta ei kestä loputonta jarruttamista. Kansantaloutemme on saatava kasvuun ja julkinen talous kestävälle pohjalle. Pistetään nyt kerrankin hihat heilumaan historiallisella tavalla, kun sille huutava tarve on.