Helsingin Sanomat antoi tänään (3.11.2015) ohjeita karkkilakkoon, ja artikkelissa oli lainaus laillistetulta ravintoterapeutilta Pirjo Saarnialta: ”Hiilihydraattipitoinen ruoka, esimerkiksi peruna ja pasta, nostaa nopeasti verensokeria, mutta se lähtee myös nopeaan laskuun. Tämä taas aiheuttaa makeanhimoa”.
Kommentteja artikkeliin ei ole montaa, mutta tässä viimeinen:
"Jutussa väitettiin, että perunan ja pastan syönti nostaa verensokeria nopeasti, mutta sitten verensokeri taas laskee nopeasti. Ja että tuo saisi himoitsemaan makeaa. Lienee yksilöllistä. Itse aion jatkaa perunan ja pastan syöntiä. Ei niitä yleensä pelkiltään syödä. Ruokavalion pitää olla monipuolinen, myös hiilarit kuuluu siihen. Joskus myös ne vähän nopeammat hiilarit."
Kommentti on todellakin Suomalaisten Ravintosuositusten mukainen (kuva liitteenä) - ja jos kolmiota katsotaan energiamäärällisesti, niin suositusten mukaan sen pitäisi jakautua näin:
Ravintoaine
Rasvat, % energiasta 25–40
Proteiinit, % energiasta 10–20
Hiilihydraatit, % energiasta 45–60
Sokeri, % energiasta <10
Nämä suositukset ovat olleet suhteellisen muuttumattomia pitkään, joka on tilastojen valossa (kuva liitteenä) koitunut todella monen suomalaisen kohtaloksi. Suositusten taustalla ovat VRN (Valtion ravitsemusneuvottelukunta) ja THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Kekkosen sanoin, saatanan tunarit - Pörssiyrityksen ollessa kyseessä olisi noilla kursseilla johtokunnat vaihtuneet jo moneen kertaan.
Näiden ravintosuosituksen ongelma on siinä, että niiden noudattaminen vaatii epäinhimillistä itsekuria - jos saat luokkaa 50% energiastasi hiilihydraateista ja sokereista, verensokerisi heilahtelu aiheuttaa sinulle näläntunteen - riippumatta siitä tarvitseeko kehosi lisää energiaa vai ei. Tähän valenälkään syöminen on luultavasti suurin yksittäinen syy suomalaisten liikalihavuudelle.
Valenälän lisäksi hiilihydraateissa on toinenkin merkittävä ongelma - niitä on aivan liian helppo syödä kerralla liikaa - yhdessä 300 gramman sipsipussissa on saman verran kaloreita (~1500) kuin kolmessa 100g pekonipaketissa yhteensä, mutta harva meistä halajaa edes toista pekonipakettia ensimmäisen jälkeen, siinä missä sipsipussi mieheen on aivan normaali perjantai-ilta.
Jos suosituksia muutettaisiin niin, että hiilihydraateista ja sokereista saisi vain luokkaa 20% energiasta (40% rasva, 40% proteiini), tämä laskisi kansalaisten päivittäin nauttimaa kalorimäärää merkittävästi (vähentyneen näläntunteen takia), ja alentunut kalorimäärä laskisi kansalaisten painoa.
Tässä vaiheessa voi toki esittää, että kansa lihoo koska se ei liiku enää yhtä paljon kuin ennen - johon on aiheellista vastata, että jos se ei kerran liiku yhtä paljon, miksi sitä edelleen syötetään kuin sikaa teuraalle.
Myönnän toki, että tällainen muutos saattaisi aiheuttaa muita terveydellisiä haittoja, mutta sitä varten meillä on onneksi THL, jonka tehtävä on kvantifioida olisivatko nämä liikalihavuutta pahempia ongelmia vai ei - vaikka sitten Pirjo Saarnian johtamana, sillä uusia tuulia kyseinen laitos tilastojen valossa toden totta tarvitsee.