Keskustapuolueen puheenjohtajan Juha Sipilän on pääministerinä tasapainoiltava puolueen edun ja Suomen edun välillä. Tällä kertaa taisi Keskustan etu viedä voiton.
En usko Juha Sipilän ajavan pelkästään Keskustan asiaa maakuntien ja varsinkin syrjäseutujen elinkelpoisuutta tukemalla. Todennäköisesti hän ja Keskusta ovat maakuntien vähistä ihmisistä aivan oikeasti huolissaan ja tosissaan eivätkä ole vain vallanhimoisia. Koko maa halutaan pitää elinkelpoisena ja asuttuna. Yhteiskuntamme väki ja väkivalta eivät vain riitä tavoitteen toteuttamiseen. Väliin hämmästyttää meidän suomalaisten toiveissa eläminen ja realismin sekä käytännöllisyyden puute.
Joitakin vuosia sitten syntyi Kehittyvien Maakuntien Suomi ja sai tunnetun nolon lopun. En ole paljon havainnut muiden kuin Juhani Vartiaisen kirjoituksia tai pohdiskeluja Suomen maakuntien elinvoimasta ja tulevaisuuden näkymistä. Näin vähäväkisessä, suuressa ja harvaanasutussa maassa maakuntien ja varsinkin niiden reuna-alueiden kohtalona on elää kituuttaa jotenkuten. Yhtenä ja ensimmäisenä tarvittavana apuna näyttäisi olevan maamme väkiluvun huomattava kasvattaminen.
Me ns. kantasuomalaiset sikiämme niin laiskasti, että väkiluku pienenee ja nuorison määrä vähenee. Oletettavasti EU ei tulevaisuudessa ole halukas maksamaan pelkästään vanhojen ihmisten kansoittaman Suomen eläkkeitä, sosiaali- ja terveyskuluja. Vanheneva EU ei kykene ajamaan ja toteuttamaan Kehittyvien Kansakuntien Eurooppa -aatetta nousevien mahtien Kiinan, Intian, Korean - porhaltaessa rinnalle ja ohi.
Teoriassa Suomeen pitäisi haalia muutamia satoja tuhansia maahanmuuttajia ja polkaista raihnainen Suomi uudelleen käyntiin. Käytännössä olisi ja on ratkaistava ongelmia, joista yksi on maahanmuuttajien haluttomuus asua syrjäseuduilla muutamien vanhojen ihmisten, susien, karhujen ja hirvien kanssa - pakotettuina vastaanottamaan siellä toimeentulotukea, asumistukea ja muita mahdollisia tukia, joita me näihin ilmiöihin tottuneet kantasuomalaiset heille tarjoamme, että tulijat hyvin kotoutuisivat ja pääsisivät eroon omatoimisuudesta.