Suomi on viimeisten sotien jälkeen pystynyt pitämään yllä ja vahvistamaan itsenäisyyttään avautumalla ja kansainvälistymällä. Pieni – vaikkakin pippurinen kansa Ruotsi-Norjan ja Venäjän hiestyneissä kainaloissa. Kun hymyilet ja vilkutat toiselle, paistaa takamusvako toiseen suuntaan. Silti kauppaa pitäisi käydä, koska vain sen tuella palvelut pelaa ja itsenäisyys säilyy. Suomi on selvinnyt toistaiseksi kiitettävästi maailman myllerryksistä. Me - siis itse me - valitsemme valtuustomme ja eduskunnan määräajoin. Jos satumme arjessa veikkamaan väärin tai valitsemaan väärät lottonumerot – olemme kotona hiljaa. Vaaleissa pelaamme varman päälle ja valitsemme oikeat. Mutta eipä siinä ehdi hallitus viikkoa istua kun tapanamme on ottaa piiskat seinältä ja antaa koivuniemen herrojen sivellä hallitusherrojen pintaa oikein kunnolla. Ihan varmuuden vuoksi - ettei vain kenenkään mieleen juolahtaisi osoittaa juuri minua sormella väärästä numerosta. Annetun selkäsaunan jälkeen on mukava köllähtää iltayöstä pitkälleen omaan sänkyynsä itsenäisessä Suomessa. Mitä mahtaisi ajatella maamme – mäntyjen, kuusten ja koivujen muodostama pylväshotelli, jos se saisi puheenvuoron. Ehkäpä näin:
minä se olen – taivaskattoinen pylväshotelli
jonka kuhmurainen pöytä on pitkä ja leveä
kalusteina miljoona kivijakkaraa
minä se olen - viherliinainen pylväshotelli
jonka sängyt ovat sammaleilla koristetut
elämyksinä neljä vuodenaikaa
minä se olen – kirkasvetinen pylväshotelli
jonka altaissa uiskentelee tulevaisuus
leikkipaikkana valtaisa maalattia
minä se olen – satavuotinen pylväshotelli
jonka vieraat pitävät minusta huolta
asukkailleni minä tarjoan - elämän