Konttivirkamiehet istuivat kahvipöydässä yhdessä Tilapäisratkaisu-pilvenpiirtäjän kahviloista. Tunnelma oli rauhallinen, vähän kuin arkena ruotsinlaivoilla.
- Me onnistuimme kaikesta huolimatta, ensimmäinen virkamies totesi huokaisten. - Vaikka välillä jo tuntui ihan mahdottomalta.
- Olihan se aikamoista hapuilua, toinen virkamies myönsi. - Melkein jo olimme perustamassa omia poliisivoimia tänne.
- Onneksi ei tarvinnut, kolmas virkamies sanoi. - Ongelma korjaantui itse asiassa yllättävän helposti. Vähän vain piti verotusta muuttaa, niin johan alkoivat taas kahvilat ja kampaamot aueta. Tosin menetimme kyllä siinä rytäkässä muutaman parhaista veronmaksajistamme, mutta kyllä se oli sen arvoista. Etenkin kun saimme vielä parempia veronmaksajia tilalle.
- Niinpä, neljäs jatkoi. - Siitähän se myrsky sitten alkoi, kun piti kaivaa ne rahat takaisin asukkaille sieltä mustasta aukosta, jonne ne olivat alkaneet kadota. Tavaratalo ja elokuvateatteri olivat ne hankalimmat rahanielut, joten päätimme iskeä hintojen päälle kunnon verot. Arvonlisävero kaikille tavaroille asetettiin neljänkymmenen prosentin tasolle, ja elokuvateatteri sai niskoilleen joukkopalveluveron. Onhan aivan eri asia, jos muutama ihminen pystyy kerta heitolla palvelemaan satoja ihmisiä, verrattuna vaikkapa kampaajaan, joka pystyy palvelemaan vain yhtä asiakasta kerrallaan. Joukkopalveluvero päätyi samalle tasolle kuin tavaroiden arvonlisäverokin, kun taas yksilöpalveluiden arvonlisävero pudotettiin viiteen prosenttiin. Ruoka päätyi saamaan viidentoista prosentin arvonlisäveron kannettavakseen, ja jätevero oli keksintö pirullisimmasta päästä. Se kun sai ihmiset aivan uudella tavalla miettimään ostoksiaan ja niiden elinkaaren jatkamista kierrättämällä. Jotenkin tuli paljon helpommaksi ostaa palveluita kuin tavaraa, kun tavaran omistamista verotettiin sekä elinkaaren alku- että loppupäässä.
- Ihmiset alkoivat taas tehdä töitä täällä Tilapäisratkaisussakin, ensimmäinen virkamies totesi. - Ei ehkä siksi, että tavarat kallistuivat, vaan siksi, että rahat jotenkin vain alkoivat itsestään valua takaisin palveluihin. Elokuvateatterin omistaja tosin hylkäsi koko Suomenlinnan, mutta kun teatterit ensin kansallistettiin ja sitten myytiin asukkaille, syntyi siitäkin uusi tulovirta takaisin asukkaille. Ei ollut enää mitään mustaa aukkoa. Ja turistit innostuivat niistä edullisista yksilöpalveluista, joita nyt oli tarjolla paljon enemmän kuin aiemmin.
- Ja lähtihän se tavaratalon omistajakin, toinen virkamies naurahti. - Ja me saimme kymmenen uutta, vähän pienempää omistajaa tilalle. Menivät sitten lopulta nuo Tilapäisratkaisun ylimpien kerrosten luksusasunnotkin paremmin kaupaksi, kun perheitä oli kymmenen yhden sijasta.
- Se minulle kyllä jäi vähän epäselväksi, että miksi ryöstöt loppuivat? kolmas virkamies kysyi.
- Teinit alkoivat tehdä töitä, neljäs virkamies vastasi. - Mainosten jako ja siivous löivätkin taas paremmin leiville kuin ryöstöt.