Matti Vanhasen (Kiviniemen) hallitusta kiinnosti Suomen uudistamisen sijaan vanhojen etujen konservoiminen. Ja pääministerin tekstarilla jätetty morsian lautakasojen päällä. Toisaalta Kepulaisten edut piti konservoida ja toisaalta Kataiselle ostaa hyvä pesti Euroopan Unionin ytimeen.
Jyrki Kataisen (Stubbin) hallitus ei ymmärtänyt. EU-pestin ostaminen Kataiselle jatkui ja Urpilainen odotteli taikakeijun sauvan heilautusta. Saatiinhan ne, köh köh, takuutuksetkin. Ihkuu ja ihanaa.
Juha Sipilän hallitus olisi ymmärtänyt ja halunnut, muttei osannut Suomen sisäpolitiikkaa. Vatulointi veivaa, kuin Esa Pakarisen haitari.
Jännitettäväksi jää, että onko Vihreät ehtineet ennen IMF:n väliintuloa kieltää lihansyönnin Suomessa (ilmastopäästöjen vähentämisen) ja/tai onko vasemmisto ehtinyt sosialisoida työeläkerahastot.
Mitä pidemmälle IMF:n väliintulo venyy, sitä pidemmät ruokajonot tulemme väliintulon jälkeen näkemään. Kun kerran Suomen kansa ei itse ajoissa ymmärrä omaa parastaan. Varoittelin jo ennen finanssilamaa ja valtiontalouden budjettien syvälle alijäämäiseksi vajoamista silloisesta hulvattomasta menosta, mutta mitä viestiä ei iloisten vuosien loppupuolella haluttu kuunnella. Iloisten ihmisten ihkutusta riitti.
Nyt aivan samoin ovat merkit ilmassa, ettemme suomalaiset omaehtoisesti kykene muuttamaan laivamme kurssia. Emme kykene luomaan uutta vietävää, vaan sensijaan vuosi vuodelta kuristamme lisää niin jäljelle jäänyttä vientiteollisuutta, kuin muutakin maamme elinkeinoelämää.
Keskustelin muutama päivä sitten erään elintarvikealan pienyrittäjän kanssa, joka kertoi hänkin heittävänsä hanskat tiskiin lisääntyneiden viranomaisten vaatimusten (lippuslappushow) vuoksi. Alan yrityksistä kuulemma 25% on myynnissä.