Kun asuin Jyväskylässä, koin sen kuinka paikalliset akateemiset hörhöt ja näiden peesarit eli"hyvät ihmiset" jaksoivat täristä otsoni- ja ihmisoikeuskatomaahanmuuton kritiikistä sekä paikallisesta Hakkaraisesta, ja silti kulkivat autolla puolet lyhyemmät matkat kouluun kuin minä, joka polkupyöräilin läpi talven - vittuuttani.
Vihreiden osaltaan harjoittama enemmistön sallima vähemmistötotalitarismi tulevine muistomerkkeineen eli aika pian lähinnä sammalta kasvavine tuulivoimalaongelmajätöksineen on kuva siitä millaista vihreyttä ei voi kannattaa kukaan luonnon ystävä.
Luonnon ystävä panostaa energian kulutuksen vähentämiseen, eikä kalliiseen ja ympäristölle haitalliseen ja vieläpä subventoituun tuulivoimaan, jolle rahat tarvitaan velaksi ja kasvusta, jotka eivät ole vihreää vaan mustaa niin ihmisille kuin maapallolle. Se kuuluisa vihreä kasvu ei tätä maata pyöritä kuin ennustetussa, väitetyssä ja väritetyssä tulevaisuudessa. Vihreä maksetaan mustalla - lähinnä jalostetulla öljyllä.
Olen pienituloinen. Se on luonnon ystävyyttä se. Silloin kuluttaa vähän väkisinkin. Visan vingutus on äiti maan viiltelyä. Ei tarvi rahalla ostaa kallista hyvän omantunnon tuulisähköä, joka talvella on todennäköisemmin ulkomailta ostettua ydinvoimaa tai vielä parempaa hiilivoimaa. Paree on vain kuluttaa vähemmän noin yleensä. Kuten myös pitää sähkölasku pienenä pitämällä ylimääräistä filttiä ja jopa heiluttamalla sitä kumppanin kanssa - jota muuten juuri matalapalkkaiset ja ennen kaikkea metsäläiset juntit kuten allekirjoittanut enemmän vihreisiin verraten harjoittaa.
Vihreille saattaisi tehdä terää koittaa. Ihan sillä tylsällä perustavalla rohkeasti. Tai epäilen, ettei noissa moraalisissa ristiriidoissa veri jaksa pakkautua saati oikein himot hyrrätä ja paikat kostua. Kuvatkaa mieluummin vaikka luvan kanssa eukkojenne (tai poikaystävienne hinkkejä) kuin pimeässä salaa minkkejä.