Suomessa on alettu harrastaa devalvaatioita. Nyt on menossa ns. sisäinen devalvaatio. Toisin kuin perinteinen ulkoinen devalvaatio, sisäinen devalvaatio ei ole rahapolitiikkaa, vaan leikkaavaa yhteiskuntapolitiikkaa (linkki).
Epävirallisten tietojen mukaan tekeillä olisi vielä fiskaalinen devalvaatio. Tarkoituksena olisi alentaa työnantajamaksuja, ja rahoittaa se arvolisäveron korotuksella (linkki).
ALV:n korotus olisi ristiriidassa sisäisen devalvaation kanssa. Sisäisen devalvaation logiikan mukaan arvonlisäveroa pitäisi pikemminkin alentaa. Sitä paitsi sisäinen devalvaatio ja työttömyys laskevat ostovoimaa, ja ALV:n korotus heikentäisi sitä entisestään. Siten korotuksen tuottotavoite tuskin edes toteutuisi.
Huomasin, että professori Pertti Haaparanta on samalla tavalla kummastellut arvolisäveron korotusta. Hän kirjoittaa blogissaan seuraavasti:
"Pääministeri nimesi arvonlisäveron korotuksen yhtenä mutta epäluotettavana sisäisen devalvaation keinona. Muu maailma kuitenkin tuntee arvonlisäveron alentamisen sisäisen devalvaation keinona. Sehän alentaisi kotimaisia hintoja ja siten lisäisi tulojen ostovoimaa. Käytännössä se ilmeisesti alentaisi enemmän kotimaisten tuotteiden hintoja kuin ulkomaisten tuotteiden hintoja, mikä lisäisi erityisesti kotimaisten tuotteiden kysyntää. Mutta tämähän vaikuttaisi elvytykseltä, eikö totta. Ja sehän on Suomessa kielletty. Joka tapauksessa pääministerin olisi syytä olla huolissaan suomalaisen politiikan valmistelun laadusta."
Suomesta on tullut koelaboratorio. Kun ei ole tieteellistä teoriaa tai tutkimusta, tehdään kokeita ja toimenpiteitä, joiden seuraukset saattavat olla jopa päinvastaisia, kuin mitä on tarkoitettu. Sen sijaan optimaalisen valuutta-alueen teoria on saanut vahvistusta Suomen tilanteesta. Suomi on kuin malliesimerkki maasta, joka on väärässä valuutassa.