Aleksi Valavuori ja Teemu Selänne kyselivät, että missä heidän kommenteissaan oli se rasismi, josta heitä syytettiin. Kysymys oli täysin asiallinen, mutta eilisellä kommenttien selaamisella en nähnyt hyvää, kiihkotonta vastausta siihen. Joten päätin sellaisen kirjoittaa. Huomionarvoista on, että vaikka jonkun puheissa olisi nähtävissä rasismia, se ei tee hänestä rasistia. Toisin sanoen: vaikka minä näen Valavuoren ja Selänteen viesteissä rasismia, en pidä heitä rasisteina. Juuri siksi heidän kommenteissaan piilevän rasismin tunnistaminen onkin tärkeää: ihmisvihan valtavirtaistuminen on juuri tässä hetkessä polttavin yhteiskunnallinen ongelmamme.
Koko vyyhden aloittaneessa Valavuoren kirjoituksessa rasismi oli kaikkein keskeisimmin nähtävissä siinä, miten vaivattomasti hän käänsi ensimmäisen ja toisen kappaleen välissä puheensa pakolais- ja turvapaikkapolitiikasta joukkoraiskauksiin. Joukkoraiskaaminen ja seksuaalinen väkivalta eivät nimittäin ole mikään itsestäänselvä osa pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaa. Näiden kahden asian välinen kytkös on massaharha, jonka ovat synnyttäneet juurikin tämänkaltaiset, ilman perusteluita ja päättelyketjuja esitetyt kommentit. Kyseessä on rasististen tahojen alun perin masinoima ja hyvin onnistunut mielikuvakampanja, jossa raiskaamisesta pyritään tekemään erottamaton osa erityisesti Lähi-idästä ja Afrikasta kotoisin olevien ihmisten olemusta. Tätä vääristynyttä sanomaa tukemaan sortuu koko ajan uusia ihmisiä vailla omaa rasistista agendaansa. Kysyttäessä tätä harhaa yritetään usein perustella tilastoilla, mutta mikään tilasto ei voi osoittaa raiskaamista minkään ihmisryhmän synnynnäiseksi ominaisuudeksi. Raiskaus on yksilön tekemä ihmisvihan osoitus, jonka todennäköisyyteen yksilön henkilökohtainen historia ja ympäristö vaikuttaa. Samalla tavalla rasismi on yksilön osoittamaa ihmisvihaa, ja samalla tavalla sihenkin vaikuttaa kyseisen yksilön historia ja ympäristö. Jokaisen kannattaisi omassa mielessään miettiä, että vähentääkö vai lisääkö rasismiksi kutsutun ihmisvihan harjoittaminen tai rasistisen sanoman edistäminen raiskaukseksi kutsutun ihmisvihan esiintymistodennäköisyyttä.
Entäs Selänne, missä hänen puheissaan oli rasismia? Kun vaaditaan maahanmuuttopolitiikasta puhuttaessa kovempia tuomioita raiskauksista, niin sorrutaan samaan perusteettomaan erillisten ilmiöiden yhdistelyyn, josta tuossa jo kirjoitinkin. Rasismia on myös se, jos samasta rikoksesta vaaditaan eri tuomiota riippuen tekijän etnisestä taustasta. Kantasuomalaista ei karkoiteta maasta, jos hän raiskaa Suomessa, vaan hänet pyritään ottamaan kiinni ja rankaisemaan tehdystä rikoksesta. Oikeudenmukaisuusperiaatteen nimissä maahanmuuttajan, turvapaikanhakijan tai pakolaisen tekemän raiskauksen pitää olla seuraamuksiltaan juuri sama. Eikä se ole "hyysäilyä", vaan päinvastoin: näin pidetään huoli siitä, että Suomessa tehdystä rikoksesta tulee tekijälle juuri se rangaistus, jonka paikallinen lainsäädäntö on määrittänyt. Kun rangaistus on kärsitty, se on kärsitty, eikä jatkoseuraamuksia voida asettaa tai olla asettamatta sen perusteella, mikä on tekijän etninen tausta. Miksikö? Koska se olisi mitä puhdasoppisinta rasismia, sanakirjamääritelmän mukaisesti. Se, ovatko raiskauksista annettavat rangaistukset Suomessa oikein mitoitettu, on eri kysymys. Sitä kysymystä ei pidä sekoittaa maahanmuuttopolitiikasta käytävään keskusteluun. Ja miksi ei? Koska kuten edellä kuvasin, se on rasistisen mielikuvakampanjan tukemista. Toisin sanoen rasistiselle populismille tehty palvelus, olipa se sitten tarkoituksellista tai ei.
Viestinnän vaikutusta mitattaessa oleellista ei ole se, mitä viestijä halusi viestittää, vaan se mitä vastaanottajalle viestin myötä välittyi. Siihen puolestaan vaikuttaa paitsi se, mitä sanotaan, myös se, kuka sanoo. Pikkuleijonien maailmanmestaruus kotikisoissa oli upea, sykähdyttävä ja tunteellinen tapahtuma, juuri sellainen koko kansan ytimeen menevä piristysruiske, jollaista Suomi nyt todellakin kaipaa. Teemu Selänne oli näkyvästi osana tätä tapahtumaa, mikä vain korosti tapahtuman tärkeyttä. Olen aina pitänyt Selännettä poikkeuksellisen hienona hahmona suomalaisessa urheilukulttuurissa: en pelkästään hänen upean uransa ja urheilullisen antinsa takia, vaan myös hänen esiintymistapansa ja hänestä huokuvan terveen hyväntuulisuuden vuoksi. Jääkiekkoon, leijonapaitaan ja Teemu Selänteeseen liittyy jokaiseen erillisinäkin elementteinä valtavasti suomalaiskansallisia tuntoja, ja yhdessä ne muodostavat niin vahvan mielikuvavaikuttimen, että sen valtaa ei pidä aliarvioida. Vallan myötä tulee aina vastuu. Tässä asiassa Teemu Selänne teki mielestäni virhearvion, kun hän puhui puhtaasti henkilökohtaisten tuntojensa pohjalta. Valtava kohu asiasta syntyi juuri noiden vahvojen symbolisten tekijöiden takia. Virhearvio ei tee ihmisestä rasistia, mutta kuten Valavuorikin sanoi: käsi pystyyn virheen merkiksi? Rasismia on nykymaailmassa monissakin sellaisessa asioissa, joihin sitä ei ole tarkoituksella laitettu.