Pohjoismaiset vankilat loistavat kirkkaasti maailman rangaistuslaitosten olojen mittauksessa. Selleistä löytyy designhuonekaluja ja ne ovat kooltaan selkeästi suurempia kuin missään muualla. Pohjolassa elää syvässä käsitys siitä, että vapaudenmenetys itsessään on jo rangaistus, eikä sen päälle tarvitse enää lisärangaistusta. Käytäntöjä perustellaan hyvillä tuloksilla. Pohjoismaissa yhä useampi taparikollinen pääsee tuomionsa jälkeen irti rikoskierteestä ja kuntoutuu takaisin yhteiskuntaan. Suomessa takaisin vankilaan johtaneeseen rikokseen syyllistyi toissa vuonna 36,2 prosenttia niistä vangeista, jotka on vapautettu viimeisen kolmen vuoden aikana. Mutta kuinka luotettavia nämä luvut ovat, kun ulkomaalaisten vankien osuus kaikista vangeista on lisääntynyt joka vuosi?
Pari vuotta sitten tiilenpäitä oli lukemassa jo yli 500 ulkomaalaistaustaista henkilöä, joka on noin 16 % kaikista vangeista. Tai miten se nyt poliittisen korrektiuden nimissä tänä päivänä sanotaankaan, kun käsittääkseni vankeinhoitolaitos ei hoida enää vankeja ja vankiloita, vaan Rikosseuraamuslaitos hoitaa rikos- ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaita.
Suomessa keskimäärin kolme viidestä vankilassa olleesta syyllistyy niin sanottuun uusintarikokseen (lähde: Rikosseuraamuslaitoksen tilastollinen vuosikirja 2013), vaikka epäilemättä moni ulkomaisista jättääkin maan heti vapauduttuaan ja tyhjentää laulellen tilin mennessään. Toisaalta on myös näyttöä siitä, että useat rikoksista tuomitut pyrkisivät talvisin takaisin Suomen vankiloihin. Ja miksipä eivät pyrkisi. Vankilat tarjoavat ilmaiset ateriapalvelut, katon pään päälle, lämpimän huoneen viihdelaitteineen ja kaiken lisäksi makaamisesta maksetaan vielä pientä palkkaa, jonka turvin voi taas vapauden koittaessa elellä vähän leveämmin. Jotkut ulkomaalaisista vangeista kiittävätkin hyvää onneaan ennen kaikkea siitä, etteivät he joudu suorittamaan rangaistusta kotimaassaan. Heidän kerrotaan sanoneen suoraan, että suomalainen vankila on kuin viiden tähden hotelli omassa maassa.
Koulutukseen tai kuntoutukseen osallistuva vanki saa verotonta toimintarahaa 0,70 - 1,20 euroa tunnilta, joka maksetaan kolmessa luokassa työn, koulutuksen tai muun toiminnan vaativuudeen, osallistumisen säännöllisyyden ja keston mukaan. Tämän päälle on mahdollista hakea myös opintorahaa. Tilanne on toinen avolaitoksissa, joista saa veronalaista palkkaa. Tuolloin palkka liikkuu 3,70 - 4,50 euron kieppeillä.
Jos työtä tehdään esimerkiksi entisissä työsiirtoloissa tai jonkun muun kuin vankeinhoitolaitoksen lukuun, on palkka noin seitsemän euroa tunnilta. Palkat pyörivät keskimäärin tuhannen ja kahden tuhannen euron välissä, mutta niihin on kaavailtu jo jonkin aikaa 11 - 20 prosentin korotusta. Ei vankien raha silti helposti tule, vaikka moni avovankilan asiakkaista yli kahden tonnin palkkaa kuittaakin. Leppoisammin he Suomessa kuitenkin elävät kuin vaikkapa suomalaiset vanhukset, opiskelijat tai yksin asuvat henkilöt, jotka ovat joutuneet 485,50 euron perustoimeentulotuen varaan.
Summat ovat myös tuntuvasti suurempia kuin mitä ministerimme tällä hetkellä ehdottavat maahanmuuttajille ja nuorille työntekijöille. Ja yli parin tonnin palkka on jo selkeästi parempi kuin työuransa alussa olevan, päivätyötä tekevän myyjän, siivojan tai vaikkapa vanginvartijan palkka, eikä se kauas jää vuosia töitä tehneenkään peruspalkasta. Suurimpana yksittäisenä erona lienee kuitenkin se, että vankilassa työhaluinen saa aina töitä, mutta vapaudessa töiden löytyminen ei ole enää tänä päivänä kirkossa kuulutettu.
Kun tähän päälle lasketaan se, että yhden vangin hinta suljetussa vankilassa maksaa Rikosseuraamuslaitoksen mukaan noin 210 euroa vuorokaudessa, niin ei ihme jos joillakin alkaa tulemaan mitta täyteen. Neljä viidesosaa vangin hinnasta koostui henkilöstö- ja tilakustannuksista. Luonnollisestikin avolaitoksessa tai valvotussa koevapaudessa kustannukset ovat alhaisemmat. Avolaitoksissa vankipäivä maksoi hieman yli 160 euroa ja valvotussa koevapaudessa noin 48 euroa. Yhdyskuntapalvelu maksoi sen sijaan vain 13,5 euroa päivä. Kaiken kaikkiaan vankeinhoitoon kului esimerkiksi vuonna 2011 yli 240 miljoonaa euroa.
Kenties Suomen tulisi ottaa enemmän mallia Norjasta, jossa noin 50 % vangeista opiskelee jollain tavoin päivittäin. Ruotsissa puolestaan kolmannes vangeista saa jonkintasoista koulutusta. Suomessa opinahjo ei kiinnosta kuin 7-prosenttia vangeista. Työnteon ja talvella kerättävän matkakassan sijaan meidän kannattaisikin ehkä tukea ennemmin pelkästään opiskelua, joka varmasti lieventää myös vangin epäsuotuisaa rikoskierrettä ja helpottaa hänen omaa sopeutumistaan takaisin yhteiskuntakelpoiseksi veronmaksajaksi. Tämä saattaisi vähentää myös suomalaisen vankeinhoitolaitoksen houkuttelevuutta yleisenä matkakohteena.
Kaiken kaikkiaan vankien kokonaismäärä Suomessa on ollut tästä huolimatta laskussa jo vuodesta 2006 lähtien. Suomen vankiluku on edelleen Euroopan pienimpiä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä on vankeja suhteellisesti noin 10 kertaa enemmän kuin Suomessa. Muissa Pohjoismaissa suhteellinen vankiluku on likimain sama kuin Suomessa. Tuoreena ilmiönä ja poikkeuksena vankitilastoissamme ovat ulkomaiset vangit, jotka pitävät rötöstelyä ja vankilaolojamme reissutöinä. Jos tulija jää kiinni rikoksesta, niin hän voi jatkaa tienaamista vankilassa – ja sitten ihmetellään samaan aikaan, että mitenköhän saataisiin ei-toivotut ulkomaalaiset pysymään maan rajojen ulkopuolella.
En voi silti koskaan painottaa sitä liikaa, että hyvin monessa EU-maassa ihmisten keskiansiot jäävät reilusti suomalaisten vankien tulojen alapuolelle. Esimerkiksi bulgarialaisten, espanjalaisten, kreikkalaisten, kyproslaisten, latvialaisten, liettualaisten, maltalaisten, portugalilaisten, puolalaisten, romanialaisten, slovakien ja slovenialaisten ihmisten keskiansiot ovat alle 2000 euroa kuukaudessa. Bulgariassa ja Romaniassa keskiansiot eivät yllä edes 400 euroon. Tämä selittää aika pitkälti sen, minkä vuoksi niin moni bulgarialainen ja romanialainen tulee ennemmin Suomeen lukemaan tiilenpäitä, kuin että he jäisivät kotimaihinsa etsimään palkkatöitä.
Ulkomaiset vangit on pääosin keskitetty Etelä-Suomen vankiloihin. Esimerkiksi Vantaan vankilassa yli puolet vangeista on ulkomaalaisia, Jokelassa ja Keravalla hieman yli kolmasosa. Suurin osa ulkomaisista vangeista on kotoisin Venäjältä, Virosta, Liettuasta, Romaniasta, Somaliasta ja entisen Jugoslavian maista. Tuomiot koskevat pääasiassa varkaus- ja huumausainerikoksia. Ulkomaalaistaustaisten vankien muita korkeampi osuus näkyy myös erityisesti seksuaalirikostilastoissa. Pari vuotta sitten joka kolmas raiskausrikoksesta tuomittu oli ulkomaalaistaustainen.